Kohti aurinkoa

Aamulla lähdimme kiitämään kohti aurinkoa, välillä tuntui että ajamme suoraan aurinkoon, sillä niin kirkas auringonpaiste oli suoraan silmiin. Pääsimme kuitenkin turvallisesti perille tuonne Porvooseen ja Keela nukkui takakontissa tyytyväisenä. Porvoossa meitä odotti iloinen mummu ja vaari eli äiti ja isä.

 Herkut oli heti vastassa Keelaa ja silloin herkuttelu alkoi.

Isä oli jo paremmassa kunnossa ja jaksoi leikkiä tryffelisikaa Keelan kanssa.

 

Tuleva koiranomistaja harjoittelee koiran ulkoilutusta

Tää hihna on liian lyhyt

Mä pyysin sitä pissaamaan mut ei se pissaa

Hei miten tämä pysäytetään tää ulkoiluttaa nyt mua.

Te olette molemmat ihan hassuja

MItäs tuolla on?

Keela löysi pikku ystävän

Toi eläin on aika suuri luulen että on paras poistua paikalta tai vaikka..

kiivetä puuhun

yhä korkeammalle.

 Keela alkoi etsiä hiiriä jokaisesta puiston puusta, mutta ei löytynyt kuin tämä yksi suloinen otus.

Mamma voinko mä saada oman hiiren?

Ei me taideta viedä sitä kotiin kun se on villieläin.

No ei sitten ollaan vaan oman porukan kesken.

Kotijoukot saivat runsaasti herkkuja tuliaisina. Ihanaa kun isä on paremmassa kunnossa. Tänään oli kaikkea kivaa puuhaa yhdessä äidin ja isän kanssa, ikkunan pesua, auton talvirenkaita, ostosreissua ja remonttihommia. Paloma voi oikein hyvin ja nyt en jätä prinsessaa enää yksin. Tänään Keela ja muut Orenda pentuset täyttävät 5 kuukautta. Onnea muruset.