Miten voi unohtaa

 Metsässä ihmettelin miten ihmeessä Keela suihkii kuin raketti joka suuntaan nenä maassa. Minä vain mietin, että eihän Keela jäljestä mitään riistaa. Sitten huomasin että kamalan pitkät jojot valuivat suupielistä ja silloin minulle välähti. Edellisellä lenkillä näin metsässä terrieripojan ja Keelallahan oli parhaat päivät menossa niin poikaahan se Keela jäljesti. No onneksi ei löydetty sillä terrierin luonteella varustetut leot olisivat voineet olla aika haasteellisia.

Kaikenlaista noiden koirien kanssa on tullut unohdettua, kerran olin menossa rokottamaan koiraa ja kun pääsin perille Raisioon tajusin, että joo koira on, mutta ei sitten pantaa eikä hihnaa. Hetken mietin ja juoksin viereiselle huoltoasemalle ja eihän siellä mitään pantoja myyty, mutta olihan siellä sellainen venyvä hiuspanta, joten mentiin sitten rokotuksille hiupanta kaulassa josta sitten talutin koiraa. Hieman eläinlääkäriä ja hoitajia hymyilytti.

Yksi asia mikä aina meiltä metsäläisiltä unohtuu on koirankakkapussit kun mennään ihmisten ilmoille. Kerran olin taas menossa eläinlääkäriin oli kaunis keväinen päivä ja päätin tehdä pienen lenkin ennen kuin menin sisälle ja kuljimme koulun ohi ja siihen koulun eteen jalkakäytävälle koirani pyöräytti pötkylät. Ei sitten yhtään mitään mihin olisin pötkylät tunkenut joten keräsin ne käteeni ja marssin sitten lääkäriasemalle pötkylät kädessä jälleen minulle hymyiltiin tai suorastaan naurettiin.

Kolmas eläinlääkäritarina olikin sitten sellainen, että vein koiran rokotuksille ja  lääkäri sanoi, että kyllä tällä koiralla on nyt rokotukset vielä vuoden voimassa, mitä ihmettä minulla olikin väärä koira mukana. Se oli aikaan kun meillä oli kahdeksan koiraa, ei ne samannäköisiä olleet mutta jostain syystä sekosin.

Näitä tarinoita riittäisi vaikka kirjaksi mutta jääköön nyt tällä kertaa tähän.