Mun elämä on katastrofi

 Pakko alkaa uskoa että mikään mun elämässä ei todellakaan mene niin kuin siellä kuuluisassa Stömsöössä. Oltiin suunniteltu matkaa Porvooseen äitienpäivien etkoille ja sen piti olla hyvin suunniteltu hauska reissu. No aamulla startattiin ja Minca meni auton takakonttiin ja Rose´takapenkin koirakaukaloon. Mincasta tämä oli oikein hyvä järjestely kukaan ei pystynyt kieltämään kun hän päätti muuttaa auton sisustusta.  Ei auttanut kuin pysähtyä ja tehdä vaihto Rose´takakonttiin ja Minca kaukaloon. Matka jatkui, pysähdyttiin rekkaparkkiin pissattamaan koirat puolimatkassa. Kun Minca teki isommankin asian niin sillä aikaa kun Harry lähti autosta hakemaan kakkapusseja tuli eräästä Eestiläisestä rekasta mies ja ojensi minulle talouspaperia ja muovipussin. Kiitos hänelle.

Olin kuvitellut, että koirat nukkuisivat koko matkan, no Rose´nukkui ja Minca riehui ja riehui ja yritti syödä koko auton. 10 km ennen Porvoota kävi nukkumaan. Olipas kerrassaan rentouttava matka. Ei kun päivä vaan paheni vaikka päästiin perille.

Tässä kuvassa vielä kaikki hyvin, mutta sitten tapahtui sellainen juttu, että Mincan pikkuinen hammas tarttui mummun kyynärvarteen ja siihen tuli 3 cm palkeenkieli. Verentuloa ei saatu millään tyrehtymään ja jouduimme lähtemään päivystykseen.

No nyt on äidin kädessä tikit ja päivä sujui sitten siellä päivystyksessä, onneksi ehdittiin sentään kakkukahvit juoda ja lohilaatikot syödä. On se kummallista miten minulle aina vain sattuu ja tapahtuu ja nyt sitten vielä äitikin joutui uhriksi. No kotimatka sujui rauhallisissa merkeissä kumpikin koira nukkui koko matkan, Minca kaukalossa ja Rose´takakontissa.

Kaasuttaja on nimensä ansainnut sellaisia hajupommeja takapenkiltä tuprusi että ihan silmiä kirveli, aivan liikaa kaikkea herkkua.