Mamman pikku apulainen

 Tänään pestiin Mincan kanssa koirien ulkovesikupit puhtaaksi ja sitten laitettiin täyteen raikasta vettä. Minka oli apulainen josta ei voi kieltäytyä.

Kun tulee lämmintä Minca saa oman uima-altaan pihalle. Nyt ei vielä altaassa ole vettä. Eilinen matkaväsymys on nukuttu pois ja äitikin voi hyvin. Koirat ovat leikkineet pihalla ja hauskaa on ollut.

Parempaa elokuvaa saa hakea on siinä sellainen kaksikko tuo Minca ja Rose´.Kyllä ihmisen elämästä paljon puuttuu jos hänellä ei ole koiraa tai paria. Olen siitä onnellinen, että jo kotona asuessa meillä oli aina koira. Meillä on ollut pystykorva, lassie, kiinanpalatsikoira ja spanieli. Itselläni on ollut Walesinterrieri, kaukkari, keskari, leo, sheltti ja nyt bernhardilainen. Kaikkiaan 10 koirarotua on tullut tutuksi ja kaikki ne ovat olleet ihania kukin omalla tavallaan. Yksi on ollut kodinvaihtaja eli tuo ensimmäinen oma koirani Walesinterrieri Pärre. Hän oli avioerolapsi ja 7 kk kun hän tuli minulle. Perheessä oli avioero ja kumpikaan ei halunnut koiraa, Pärre oli yksi takkukasa yli kasvaneen turkkinsa kanssa.

Pärre rakasti jalkapalloa ja pelasi sitä aina poikieni kanssa. Monta ihanaa koiraa olen saanut omistaa ja monesta heistä olen jo joutunut luopumaan, mutta uskon että olen pystynyt antamaan heille onnellisen koiran elämän luonani.