Tuntuu kuin elämä olisi pysähtynyt ja me vain odotellaan että viikko kuluisi ja päästään röntgenkuviin. Pelottaa ja olen surullinen kun en tiedä mitä voisin Mincan hyväksi tehdä. Minca ei ymmärrä nykyistä tilannetta ollenkaan me vaan ollaan ja äkkiä käydään pissalla ja kakalla ja taas ollaan sisällä. Eilen sanoin että voi kun voisin ottaa Mincan kivun itselleni ja Minca olisi terve no ei ihan toteutunut, Minca ei ole terve, mutta oma selkäni kipeytyi eilen illalla ihan ihmeellisellä tavalla ja nyt minäkin mennä lonksutan.
Onneksi ruoka ainakin maistuu ja vatsa on pysynyt kunnossa toistaiseksi.
Laitettiin sitten ruoka tuollaiseen virikekuppiin niin on puuhaa vähäksi aikaa kun onkii nappuloita tuolta.
<3
VastaaPoista