Tänään lähdettiinkin Mincan kanssa kahdestaan lenkille kun Haryllä oli muita menoja. Aurinko paistoi ja pakkanen nipisteli poskia, aivan ihana päivä. Kuljin Mincan perässä koska lupasin että tänään Minca saa päättää reitin. No ei menty polkuja pitkin vaan oikaistiin metsään umpihankea pitkin ja se johtui siitä, että Minca löysi peuranpolun ja sitähän me sitten lähdettiin seuraamaan ja se jälki ei johtanut missään vaiheessa kotia kohti. Olin jo harkitsemassa asiaan puuttumista, mutta metsähiiren jäljet pelastivat tilanteen. Lopetimme jäljestämästä suurriistaa ja siirryimme jäljittämään metsähiirtä. Ja onneksi tuo hiirulainen oli suunnistanut oikeaan suuntaan ja aloimme lähestyä tuttuja maisemia ja onneksi ne peuranjäljet unohtuivat.
Minulla alkoikin jo askel painamaan kun olin ennen lenkkiä ollut tunnin kuntopiirissä ja en ehtinyt vielä aamupalaa syödä ennen lenkille lähtöä. No päästiin kotiin ja minä sain ruokaa, jotta jaksoin vielä suunnistaa kuntosalille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti