Belunan Kingly Mandy 11 vuotta

Tänään on syytä juhlaan sillä Belunan Kingly Mandy täyttää 11 vuotta. Kaikki Mandyn sisarukset ovat valitettavasti jo tuolla sateenkaarisillan tuolla puolen. Mandy viettää suurta juhlapäiväänsä yhdessä  Lyylin ja uuden ystävänsä Hilman kanssa.  Eipä uskoisi että siitä on kulunut jo 11 vuotta kun tämä pieni pallero syntyi Belunan ensimmäisessä pentueessa.

 Mandy elää tuolla pohjois pohjanmaalla Runtujärven kuvan kauniissa maisemissa yhdessä eläin ystäviensä kanssa.

 Runtujärvenjäällä on hauska lenkkeillä ja viettää juhlapäivää.

 Tässä kuvassa on niin paljon Bellaa Mandyn äitiä sekä siskoa Milanaa. Hyvät geenit on Mandy saanut niin äiti Bellalta kuin isä Ressoltakin.

 Uusi ystävä Hilma voi opettaa uusia taitojakin, ei sitä tiedä vaikka Mandy kokeilisi vielä lintukoiran taitojakin, tuskimpa kuitenkaan kun Mandy on aina rakastanut muita eläimiä.

Mandy tietää että kohta on kakkua tarjolla ja miettii ehkäpä, että saankohan kaikki 11 kynttilää puhallettua sammuksiin.

 Kohta juhlitaan  ja lisätään sitten juhlakuvia kun Sami niitä lähettää. Onnea rakas Mandy toivoo koko Belunan porukka.

Muistatko ystävä pentuuttain
olin suloinen karvakeräsi vain.
Söin kenkäsi, ehkäpä toisenkin
ja tein jälkeni tuolisi jalkoihin.

Oli lätäkkö siellä ja toinen täällä
en muistanut tehdä sitä lehden päällä.
Aina huolella hajustin mattosikin,
kerrassaan tempuin niin taitavin.

Et arvannut, silloin ikää kun saan
nämä temppuni jäävät jo unholaan
ja kun suureksi varttuu pentu tää
on älyä täynnä sen pienoinen pää.

Silloin huomaat sen jo sinäkin
olen aarteesi rakkain ja parahin.
Niin vierivät vuoteni verkalleen,
niistä vuosista muistojen kirjani teen.

Omaa tehtävää rinnallas suoritan vaan
sen huomaan, - hellyytes tuntea saan.
Niin rikas on kaikki eloni tää,
kauniit aatokset sitä vain siivittää,
jos ansiot pienet, tai suuretko lie,
se tässä ei kuitenkaan tärkeintä lie.

Oli mieleni avoin ja rehti se ain
en tunne vilppiä rakkaudessain.
Ohimollani kannan jo hopeaa
se arvoani ansaittua kaunistaa.

Elämä kulkee

Kyllä sen huomaa koirissakin kuinka tuo elämä kulkee eteenpäin, vaikka Taigalla vielä jalka nousee keveästi niin alkaa parta jo olla täynnä harmaita karvoja ja väsitämättä Taiga näyttää jo hieman ikääntyneeltä. Ikää Taigalla on kuitenkin vain 6.5 vuotta, eli toivottavasti yhteinen matkamme jatkuu vielä monta vuotta. No kylllä minäkin alan jo olla eilisen päivän tyttöjä ja parasta ennen päiväys on taakse jäänyttä.

 Tosin tuo irtoileva turkki antaa vielä vanhemman vaikutelman, kunnes saadaan turkki pois ja aletaan kasvattamaan uutta entistä ehompaa turkkia.

 Mutta kun ajattelee niin meidän vauvakoira Keelakin täytttää juuri kohta neljä vuotta. Kyllä elämä koirien kanssa on hauskaa aina sattuu ja tapahtuu jotain hauskaa.

Huomenna on hyvä luento tuolla AuraPetissä AUran ABC:n rakennuksessa. Lähtekääpäs kuuntelemaan.
 

Kaveri

Aina kun tähän itsensä parkkeeraa koneen äärelle niin avustajakin saapuu paikalle.

Mitäs me nyt kirjoitellaan

 Tänään on taas sadellut vettä ihan olan takaa ja koirat ovat muuttuneet rapajaakoiksi. Miksi muuten sanotaan rapajaakko, voisihan se olla vaikka rapanyyrikki.

 Hienoa on kuitenkin että sade sulattaa nuo jäätiköt ja liukkaus helpottaa. Onhan paljon mukavampaa liikkua tuolla metsässä kun ei ole niin kovin liukasta. Tänäänkin on ollut mukavia koirajuttuja viritteillä ja juteltu kasvattien omistajien kanssa. Meillä menee nuo jutut KePon kanssa vähän ristiin hän on touhunnut autojuttuja ja minä koirajuttuja.

 Vai saunaan mamma lähtee, onneksi kissojen ei tarvi saunoa vaan me osataan itse puhdistaa itsemme ilman kuumaa löylyä ja märkää suihkua.

Apukäsi

Tänään pääsin taas olemaan apukätenä, kun Palomalla oli lääkärintarkastus. Siihen kuului myös liikunnan tarkkailu ja minä sain juoksuttaa Palomaa. Se on hienoa kun voi  vielä vuosienkin jälkeen olla avuksi kasvateilleen.

Paloma ja kaverukset

 Meillä tapahtuu ihan ihmeellisiä asioita, joille ei löydy selitystä. Viimeinen yllätys on kadonneen housunlahkeen salaisuus. Minun uudet urheilutrikoot olivat makuuhuoneessa viikattuna ja kun olin laittamassa niitä jalkaan torstaina  (viikko sitten ne olivat kunnossa) niin siitä oli kadonnut toinen lahje.

 Siivosin koko makkarin ja etsin puuttuvaa lahjetta ei sitten missään. Makuuhuoneessamme nukkuu ainoastaan Taiga ja Pilvi ja tietenkin KePo, mutta uskon että KePo ei ole tuota lahjetta jyrsinyt poikki. Jos Pilvi olisi sen syönyt olisi luultavasti tukentunut siihen ja kuollut pätkä on yli puolimetriä pitkä. Taiga ei myöskään ole koskaan syönyt mitään tai rikkonut mitään ja jos nyt olisi päättänyt tuon syödä niin aika taitava on kun housut eivät olleet liikahtaneet mihinkään vain lahje oli kadonnut. Housut olivat siis siinä paikassa mihin ne olin itse laittanut. Tosca ja Keela eivät oleskele makuuhuoneessa. Tämä asia vaivaa minua tosi paljon, mutta ainakin kaikki koirat ovat voineet hyvin ja syövät hyvin.

Pakko hehkuttaa

Tänää kun olin aamulla herännyt niin lähdin heti kohti Marja-Liisan vauvalaa, sillä olin saanut luvan viettää päivän pikku "parsan" (antakaa nyt lapselle nimi) kanssa ja toki Lumokin osallistui vauvan hoitoon. Vauvalassa minua jo odoteltiin ja päästettiin Lumon mamma nukkumaan ja Lumo ryhtyi esittelemään ihanaa vauvaansa minulle. Kun vauva nukkui niin me yhdessä Lumon kanssa tuijoteltiin sitä ja huokailtiin on se ihana. Mutta vain Lumo antoi ruokaa pikkuiselle ja minä sitten yritin antaa ruokaa Lumolle.

Näin minä ruokin vauvaani

Ja vauvahan syö

Voi tuota hurmioitunutta katsetta mikä syttyy Lumon silmiin kun katsoo vauvaa. Se on ihan ainutlaatuinen äidin katse.

Petasin vähän nämä patjat ja peitot että on vauvalla hyvä pesä.

 

Ja sitten taas syötiin.

Sitten vielä tarkennus tämä ei ole minun pentuni vaan kasvattini Belunan Sirius Lumon joka asustaa Parsaklaanin kennelissä, minulla on vain etuoikeus seurata pienen elämän kasvua.

Kaveri

Tänään lähdettiin Keelan kanssa lenkille ja törmäsimme naapurin Lucaan joka oli myös emäntänsä kanssa lähdössä lenkille.  Olipas kiva saada seuraa kun aina yksin tuolla pelloilla ja metsissä koiran kanssa vaeltaa. Oli kiva seurata kaverusten touhua, vaikka Keela ei osannutkaan leikkiä frisbee leikkiä. Lucalla oli frisbee mukana ja sitä ei voinut  antaa pois. Hankikin kantoi vielä mukavasti.

Moikka kiva nähdä

Mulla on hieno fresbee

Mennäänkö yhdessä lenkille

Hei tää on tyttö

Mä en leiki poikien kanssa

Leikitään edes vähän

Mitä sä siellä nuuskit .

 Sitten on ihan pakko laittaa Lumon vauvapäivitys kun on ne vaan niin ihania kuvia.

Pikkuinen "parsa"

 Tänään tehtiin herkkuja ja huomenna pääsen hoitamaan pientä Lumon vauvaa niin pitihän Lumollekkin jotain herkkuja tehdä.

Maksaa, sydäntä, heppaa.

 

Sekaisin

Päivät on menneet ihan sekaisin kun seurannut tuon pienen Parsaklaanin vauvan elämän alkua. Eilinen blogikin on jäänyt kirjoittamatta. No jospa nyt sitten taas palattaisiin arkeen. Tässä kuitenkin vielä pari kuvaa kultakimpaleesta.

Äiti ja tytär

Tästä minä aloitin kasvamaan isoksi hienoksi koiraksi.

 Se on valtava muutos emän elämässä kun emä saa ensimmäisen kerran pentuja. Varsinkin jos pentuja on vain yksi niin pentu voi  saada huolenpitoa ihan yltäkylläisyyteen asti. Voi olla että emä on niin innokas hoitaja ettei malta antaa pennun edes nukkua. Toisaalta emä voi myös hylkiä pentuaan koska se voi jopa olla emästä pelottava tai vähintäänkin arveluttava. Laitoin tähän linkin eläinlääkärin antamiin vinkkeihin miten parhaiten selvitään alkuajasta. https://www.omaelainklinikka.fi/koiralle-pentuja-tulossa-lue-elainlaakarin-vinkit/
Omien koirien kanssa on kuitenkin lenkkeilty eikä ihan kokonaan olla hurahdettu tuon pienokaisen tähden vaikka lähellä on.

 Taiga on niin hassu kun kuljettiin tuolla hagilla niin hänen täytyy kulkea joka askel samoja reittejä mitä minä kuljen vaikka tein minkälaista kiemuraa niin joka kiemuran teki myös Taiga Minusta tuntuu että Taiga on  perässähiihtäjien sukua.

 Moni muukin on pelloilla käyskennellyt monen laisia jälkiä oli jäänyt jäljelle. Paljon jäljistä oli jänisten jälkiä ja näytti siltä, että jänikset olivat pitäneet tanssiaiset.