Joulu lähestyy

 Muistuteenpa mieliin muutama asia joulun vietosta, jotta joulu olisi kaikille mukava juhla. Tarkoituksena ei missään tapauksessa ole se, että lemmikinomistajan joulu olisi ankea ja korotuton, mutta muutama asia kannattaa harkita miten sen toteuttaa.

Kynttilät - niin kauniita kuin aidot kynttilät ovatkin niin niiden polttaminen tulee tehdä aina valvotusti. Elävä liekki kiinnostaa lemmikkiä ja siitä seurauksena voi olla palovammoja ja tulipalo. LED kynttilät ovat turvallinen valinta lemmikin omistajalle.

Oma kokemus -  aidoista kynttilöistä on mieleen jääänyt kokemus, jossa olin laittanut metalliselle vadille paljon tuikkuja ja kun olin poistunut huoneesta, koko tuikku määrä oli roihahtanut yhdeksi isoksi tuli soihduksi ja verhot olivat syttyneet palamaan. Tämä kaikki tapahtui parin minuutin aikana. Onneksi palo saatiin sammutettua ilman palokuntaa, mutta verhot olivat entiset ja savunhaju täytti asunnon.

Joulukuusi - Joulukuusen koristeet voivat myös kiinnostaa lemmikkejä, erityisesti värikkäät heiluvat lasipallot. Lasipallot voivat rikkoutua jos ne putoavat lattialle tai lemmikki puraisee ne rikki, silloin on vaarana saada haavoja tassuihin ja suuhun. Sähkökynttilät voivat aiheuttaa sähköiskuja jos niiden johdot tai kynttilät rikkoutuvat. Myös muut joulukoristeet voivat syötynä olla tuhoisia lemmikille. Joulukuusen vesi on myös myrkyllistä eläimille, joten kuusenjalka kannattaa asettaa siten ettei se ole lemmikin juomakuppi. Myös vahva kuusenjalka on hyvä valinta jotta se kuusi pysyy pystyssä. Tänä päivänä on saatavana myös turvalisia kuusenkosteita.

Patterit - monissa valosarjoissa, ukona ja sisällä käytetään myös pattereita ja jostain syystä nekin saattavat kiinnostaa koiraa, patterit ovat nauttituina myös vaarallisa. Patterit sisältävät syövyttävää ainetta.

Oma kokemus- Rose´n ollessa vajaan vuoden ikäinen hän oli riisunut ulkokuusesta valot ja syönyt / rikkonut patterikotelot ja pätkiä jouluvaloista. Tällä kertaa selvittiin ilman vakavia seurauksia.

Sukalaa - ksylitoli - kinkku - Sukalaa ja ksylitolihan ovat koiralle vaarallisia ja siitä ei voi tarpeeksi varoitella. Koirilla on myös hyvä hajuaisti ja ne löytävät ne piilotetut joulusuklaat jos ne on jätetty sellaiseen paikkaan mistä koira ne yltää ottamaan. Kinkun rasva on liian suolaista ja rasvaista koiralle ja taatusti on joulupilalla jos koira niitä pääsee syömään. Koirille on omat herkut ja ihmisille omat herkut.

Oma kokemus- Tarkoituksena oli viettää joulua kahden ihmisen ja kahdeksan koiran kanssa. Olimme aloittamassa jouluruokailua ja minä ajattelin että annan koirille paketit niin ne antavat meidän nauttia jouluruuasta rauhassa. Kun kahdeksan koiraa vyöryi keittiöön hakemaan pakettia niin siinä rytäkässä myös meidän pikkuinen kinkkumme lensi suoraan Biancan suuhun joka poistui onnellisena ja koko lauma perässä ja kinkku oli syöty ennen kuin kissaa ehdimme sanoa. Toinenkin joulu on jäänyt mieleeni, koirat olivat ulkona ja ihmettelin miksi siellä viihdytään niin hyvin, kun menin katsomaan niin joukossa oli tyhmyys tiivistynyt ja koirat olivat kaataneet kompostorin ja nauttineet vaikka mitä herkkua vatsat pullolleen. Näistäkin on selvitty, mutta uudelleen en noita elämyksiä haluaisi kokea.

Kukat - Joulukukista osa on myös myrkyllisiä ja niiden asettelu kotona kannattaa miettiä tarkkaan ainakin jos perheessä on kissoja, joiden mielestä kukka kuin kukka on tarkoitettu syötäväksi.

Viimeinen vinkki - lopuksi haluan muistuttaa, että kun siellä keittiössä puuhataan ennen joulua paljon, paistetaan ja valmistellaan jouluruokia niin lemmikin paikka ei ole siellä. Kuumat pinnat ja ruuat ja kielletyt syömiset ovat vaarallisia asioita. Annetaan lemmikillekin turvallinen joulu.

Lumimyrsky

 No nyt on lunta aivan riittävästi tai oikeastaan jo aivan liikaa. aamu alkoi lumitöiden tekemisellä ja kun saatiin piha kuntoon niin sitten lähdettiin lenkille. Rose´kyllä oli sitä mieltä ettei ihan viisasta touhua.

Mamma voidaanko mennä kotiin?

Vaikka tassukarvat onkin hoidettu niin kovin paljon lumipaakkuja tarttuu jalkapohjiin, mutta kun ne haittaavat meno niin Rose´nostaa tassun ja odottaa auta mamma mua ota lumi pois. Näin me sitten tehdäänkin.

Tässä se meidän lenkkipolku ihan varmasti oli, mutta nyt se on kadonnut lumen alle.

Meillä oli oikea jumppalenkki, kumarra ja väistä ja kahlaa ja välillä kilju kun lunta ryöpsähtää niskaan. Rose´ei putoavasta lumesta välitä.

Päästiin me kotiin ihan turvallisesti tosin hieman lumisena.

Myrskyää

 Jo aamulla kun mentiin lenkille tuntui ensin etä naama irtoaa ja hetken päästä huomasi, että ei se irtoakkaan, koska silmälasit on jäätyneet naamaan kiinni. Koirien tassuihin tarttui mielettömästi paakkuja ja niitä me putsattiin kesken lenkin jotta päästiin matkaa jatkamaan. Nyt sitten lunta pöllyää joka suuntaan ja jännittää miten paljon meillä aamulla mahtaakaan olla lumitöitä.

Kaverikoirajuttuja

 Tänään oli ilo olla arvioimassa Kennelliiton uusia kaverikoiraehdokkaita. Omistajat olivat eilen pitkän päivän opiskelleet omaa osuuttaan ja tänään oli koirien ja ohjaajien vuoro näyttää yhteistyön sujuvuutta. Arvioitavana oli 21 koiraa. Pidän kovasti tuosta arvioinnista, saa tavata useita eri rotuisia koiria ja tutustua jopa uusiin rotuihin. Tälläkin kertaa oli aivan ihania koiria saapunut arvioitavaksi. Hienoa saada vapaaehtoiseen kaverikoiratoimintaan uusia innokkaita kaverikoiria mukaan. Onnittelut kaikille uusille kaverikoirille.

MInun kaksi kaverikoiraani Keela ja Rose´, tosin Keela jäi nyt eläkkeelle, koska Keelalla on jatkuva lääkitys ja se on este kaverikoirana toimimisessa. Rose´ ottaa vasta ensi askeleita kaverikoirapolulla ja on käynyt vasta kahdella vierailulla. Vierailut teen ennen kaikkea koiran ehdoilla ja kun tuntee oman koiransa niin tietää minkälaiseen kohteeseen koira parhaiten soveltuu. Nyt hieman mietityttää se, että kun Keela ei voi enää osallistua niin miten Rose´ asiaan suhtautuu kun pitää yksin mennä, no me katsotaan asiaa rauhallisesti ja edetään sen mukaan kun hyvältä tuntuu. Jos ei tunnu hyvältä niin sitten ei mennä. Nämä minun koirani ovat kyllä sellaisia metsäläisiä.

Pihan joulukuuset ovat nyt kauneimmillaan ja maisema on aika jouluinen.

Kuusi nro 1

Kuusi nro 2

Kuusi nro 3

Onkohan koira sittenkään viisas?

 Tänään aloin miettimään ovatko minun koirani ollenkaan niin viisaita kun olen ajatellut, vai olenko minä vain niin hyvä huijaamaan, että meni läpi. Rose´lla on taas se aika kun valeraskaus hieman vaivaa. Rose´lla se ilmenee syömättömyytenä ja hieman masentuneena olona.  Tänään ei Rose´ edes mennyt katsomaan mitä ruokakuppiin oli laitettu. No aina kun koirat normisti ovat syöneet niin menevät vauhdilla tutkimaan toistensa tyhjät kupit. Syövät siis eri huoneissa. No kun Keela oli omansa tyhjentänyt niin nappasin kupin ja vaihdoin sen Rose´n kanssa ja niinpä Keela ryntäsi vauhdilla nuolemaan omaa tyhjää kuppiansa ja Rose taas ryntäsi oletetun Keelan kupin luo mikä olikin tällä kertaa yllätys koska kuppi oli täynnä ruokaa. Hieman Rose´ minua vilkaisi että näetkö mamma täällä on nyt jotain ruokaa ja kun en sanonut mitään popsi Rose´ kupin tyhjäksi. Että minua nauratti, en tiedä onnistuuko toista kertaa tuo huijaus.

Koiran omistajaa kun aina joku asia ihmetyttää niin sitten tämäkin. Koiran kakka juttuja olen ennenkin postannut mutta nyt tulee pissajuttu. Kaksi narttua pissaa ja lumeen jää jälki. Kaikkea sitä tulee seurattuakin.

Kun Keela pissaa sen kyllä huuomaa

Kun Rose´pissaa niin ei siinä paljon jälkeä näy.

Lumisten metsien kulkijat

 Mikään ei voi olla rentouttavampaa kuin koiran kanssa kulkeminen lumisessa metsässä. Siellä lepää silmä ja sielu. Koirakin on rauhallinen ja rentoutunut.

Uskon että koira pystyy nauttimaan luonnossa liikkumisesta samalla tavalla kuin ihminen. Mitä noiden tummien silmien takana mahtaakaan liikkua.

Vaikka lumi oli peittänyt reittimme niin varmoin tassuin Rose´ kulki metsässä löytäen juuri sen polun missä aina kuljemme ja mitä pitkin pääsemme ohittamaan hakkuu alueen. Tämä uusi metsä on hieman eri tyylistä maastoa, on hyvin kuusi voittoinen ja tiheä kasvustoinen joten kesti aikansa löytää reitit.

Lunta tipahteli minun niskaani ja Rose´n selkään mutta se ei meitä haitanut lainkaan. Monta kertaa sitä on jo joutunut miettimään mitä sitten jos ei ole koiraa talossa, niin kyllä elämästä silloin puuttuu tosi iso pala. Meillä keskustellaan kotona tällä hetkellä minun iästäni ja terveydestäni aina silloin kun pentukuume yllättää. Minusta kuitenkin tuntuu että ikää tulee 50 vuotta lisää ja sairauksia 100 jos minulta koirat otettaisiin elämästä pois.

Libela-päivä

 Tänään aloitettiin päivä lumitöillä, koska yöllä oli satanut lunta. Hieman oli haasteellista kun aloitettiin ihan hämärissä, mutta vapaapäivät korjattiin sitten valoisassa. Yhdeksän aikaan sitten Keela ja minä pakkasimme itsemme autoon ja suunnistimme kohti Turkua ja Omaeläinklinikkaa. Lahja joka piti ottaa mukaan jäi tietenkin kotiin no onneksi sen ehtii vielä käydä viemässä. Keela oli taas kerran niin reipas ja ei edes huomannut pistosta. Aivan uskomaton lääke tuo Librela se on tehnyt niin hyvää Keelalle, Keela on iloinen ja leikkisä ja liikkuu hyvin. Rose´lla oli kyllä nuuskittavaa kun Keela tuli kotiin, liekö Rose´ huomannut, että herkkuja siellä on syöty. Toihan Keela Rose´llekin tuliaisia ettei toiselle jäänyt pahamieli.

Sillä aikaa oli postipoikakin käynyt ja tuonut ruokasäkkejä, jouluruoka siis taattu. Kaikki siis hyvin valtakunnassa.