Naapurin rouva soitti ja sai minut houkuteltua kesken siivouksen lenkille koirien kanssa (ei ollut vaikea tehtävä) Lähdimme siis ensin Turrin ja Lunan kanssa ja sitten olivat vuorossa Lotta ja Bella, oltiin jo kotimatkalla ja juuri saapumassa näköetäisyydelle kodistamme kun yks kaks eteemme syöksähti juoksija ja irrallaan oleva saksanpaimenkoira, Bella (rauhallisuuden perikuva) sai aivan älyttömän hepulin rynnäten loittonevan sakemannin perään, ja minä perässä kuin räsynukke, siinä sitten mentiin 10 metsiä matalalentoa ja sitten aivoni sanoivat tee jotain , että saat Bellan pysähtymään ja arvatkaa mitä se jotain oli, siinä mentiin ojan pohjalle niin että pusikko ryskyi. Bella pysähtyi ja aika äkkipysähdys se oli minullakin, onneksi ojassa ei ollut kiviä, tosin yksi iso kanto oli mihin löin vasemman olkapääni ja vasen polvi osui myös jonnekkin (no se oli kipeä jo ennestään) ja selkä hieman tärähti ja kait pääkin. Koko tähti taivas vilisteli ohitseni, mutta Bella ei päässyt irti koska olin kietonut hihnan tosi hyvin käteni ympärille ja koira ja juoksia tietysi olivat jo hävinneet paikalta. Kun Inga ehti Lotan kanssa paikalle, Bella istui kauniisti tienreunalla ja minä makasin ketarat ojossa ojan pohjalla pajupusikossa. Nousin ylös kaikki toimi ei suuria tappioita ehkä pientä arkuutta voi huomenna olla siellä sun täällä. Tarinan opetus: Aina voi tulla yllätys mihin et ole varautunut, joten pidä aistisi avoinna, äläkä juorua naapurin rouvan kanssa unohtaen ympäristöäsi.
Hyvää alkavaa juhannusta kaikille toivottaa Belunan koko väki.
Pikkuapulainen auttaa juhannuskoivun pystytyksessä.
Helpompi olisi juoda jos ei tähän äpäriin olisi laitettu puuta?
Milana on piilossa, löytääkö Mosse?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti