Olin Diwan kanssa lenkillä ja kuljimme tietä pitkin, kunnes näin pellon laidassa päivänkakkaroita ja ajattelin, että tuossa saan Diwasta kauniita kuvia, minä hyppäsin ojan yli Diwa ei koska oli huomannut lähestyvän lenkkeilijän ja koska Diwa ei seurannut, niin siitä seurasi, että Diwa veti päänsä pannan läpi ja oli vapaa, vasenta kiitolaukkaa koira lähti vyörymään kohti lenkkeilijää. Miehen ilmekkään ei värähtänyt kun koira lähestyi haukkuen, vaan hän jatkoi matkaansa, Diwa pysähtyi haistoi miestä ja palasi luokseni. Pyysin kauniisti anteeksi, että koira oli päässyt irti, mutta mies ei päätään kääntänyt vaan jatkoi matkaa eteenpäin, minä laitoin Diwan hihnaan ja jatkoimme toiseen suuntaan. Harmittavia vanhinkoja nuo tuollaiset, kun tietysti silloin sattuu kohdalle juuri sellainen henkilö joka ei sitten ole yhtään koiraihminen. Aina pitäisi kaikki varmistaa, nytkin ajattelin lähteissä, jäiköhän panta vähän löysälle, mutta en ryhtynyt sitä tarkistamaan ja tietysti juuri silloin Diwa karkasi. Loppulenkki sujui ihan hyvin vaikka Diwa mielellään jo lepäilee välillä.
Diwa kukkaistyttö
Haista mamma sinäkin kukkanen tuumii Diwa
38 vrk menossa.
Pullero
Pieni lepotauko on välillä paikallaan, niin sitten jaksaa taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti