Tänään on vettä ropissut taukoamatta alas taivaalta. Mitään ei ole tapahtunut, koirat ovat nukkuneet ja kissat ovat kehränneet kopassaan. Harry on nukkunut, siis tosi unettava päivä. Mutta juuri tällaisena synkkänä päivänä minusta tuntuu tosi hienolta kun karvainen kuono työntyy poskeen kiinni ja pieni lipaisu kutittaa poskea. Kun "pieni" leonberginkoira työntyy syliin ja käpertyy siihen nukkumaan voiko hienompaa tunnetta ollakkaan. Kyllä ihmisellä on onni kun saa elää eläinten kanssa yhdessä, on elämä rikasta ja täynnä hellyyttä. Ehkäpä huominen aamu nousee syksyisen aurinkoisena, jos niin tapahtuu menen kuvaamaan tuon pihlajan joka näkyy ikkunastamme, sillä se hehkuu tulen punaisena ja on tosi kaunis.
Luna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti