Tänään meille on selvinnyt, että meillä on oikeesti lihansyöjän geenit. Mamma toi meille tänään lihaa ja ainoa huono asia siinä oli että sitä annettiin niin naurettavan vähän, me oltaisiin syöty sitä paljon, sillä me ollaan lihansyöjiä. Sitäköhän tuo mamma on välillä tarkoittanut kun se on sanonut että me syödään tuo äippä ihan kokonaan, no eihän me nyt äippää syödä, mutta tuokaa sitä lihaa lisää. Mei ei mahduta enään meidän pieneen leikkikehään me halutaan valoittaa ihan koko mailma, meidän jalat vie meitä kovaa vauhtia ihan kaikkialle mihin mamma sanoo ettei saa mennä. Me tehdään mammalle hienoja haisevia ylläreitä ihan joka paikkaan ja mamma kiljuu riemusta kun se löytää ne sukkansa pohjasta ja tökkää kätensä niihin. Sitten kun mamma ottaa meidät syliin meavataan meidän raana heti ja mammam housut kastuu ja taas se kiljuu riemusta, meillä on koko ajan tosi hauskaa. Me ollaan saatu tänään myös uudet pannat, koska me ollaan vahvaniskoja ja pentupannat on jo ihan pieniä.
Lihansyöjille.
Mitäs tänne on jäänyt minäpä löysin vielä herkkua.
Meinasitko yksin syödä ei onnistu, mulle kans.
Täytyy varmistaa että kaikki on varmasti syöty.
Mä syön tän hipon korvan.
Tästä kun tunkee niin syntyy sopiva kolo nukkua.
Päivän pakollinen halikuva.
Täyden palvelun majatalo
Pennun hoidon välillä äippä Lotta rentoutuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti