Tänään oli pikkuisten ensimmäinen manikyyri ja se oli oikeastaan ihan pakon sanelema juttu, sillä pikkuisilla oli niin pitkät kynnet, että Lotan vatsa oli ihan naarmuilla kun tisuista maitoa lypsettiin. Mietin tarkkaan mikä olisi paras tekniikka saada leikattua nuo olemattoman pienet, terävät kynnet ihan asiallisesti. Ensimmäinen otos heti kun leikkuri kosketti kynttä pentu alkoi huutaa kuin olisin aikonut leikata koko jalan irti, ja mitä tapahtuu Lotta hermostuu, mitä kummaa aiot tehdä minun vauvalleni, yritäppä siinä sitten selittää huolestuneelle äidille, että tämä on ihan sinun parhaaksesi. Seuraava otos, pentu nukkuu leikataan varovasti yksi kynsi pentu herää, vaihdetaan toiseen pentuun ja kun koko päin oikein yritti niin kaikki pikkuiset kynnet on leikattu. HUH HUH sanon minä. Tänään sitten saatiin myös ensimmäinen tyttö 1 kg kerhoon, eli hienosti kaikki kasvavat. Viime yönä pennut nukkuivat jo pari tuntia ihan omissa oloissaan joten me Lotan kanssa saatiin hetki hengähtää ja niimpä me torkahdimme poski vasten poskea punaiselle tyynylle, kyllä helpotti kun sai ihan yöllä hetken nukahtaa.
Kaksin aina kaunihimpi.
Mikä täällä tuoksuu...
Ahdas väli mihin mä olen joutunut
Kyllä jännittää mitä nämä möykyt on kumpa jo pian näkisi nämä kaverit.
Pylly vasten pyllyä.
Mun oma piilopaikka.
Apua taas kaatunut puu tiellä.
Hännät wiu wau viuhuu.
Vatsa täynnä ja nyt nukutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti