tiistai 16. maaliskuuta 2010

Mitä tästä päivästä puuttuisi


Päivä alkoi kl o 5 pentujen ruokinnalla, ja samalla tein havainnon migreeni, no sei ei ollut ´toivottu olotila. Ei muuta kuin migreenilääke huiviin ja sitten ajattelin nukkua seitsemään koska minulla oli klo 8 lääkäri, no tajuttomuustila on täytynyt iskeä koska heräsin klo 9 ja soitto terveyskeskukseen ja ihme peruutusaika 45 minuutin kuluttua, siis hösseliksi,samalla muistin, että lapsenlapsellani on synttäri ja nyt on viimeinen hetki lähettää kortti ennen juhlaa eikä juhlan jälkeen, kortti  (koirankuva) löytyikin suht koht nopeasti, mutta olimpa sitten unohtanut hakea lahjarahan, pakko laittaa se mitä lompakosta löytyi (=liian vähän). Sitten muistin että erkkariin piti ilmoittaa Milana ja se täytyy tehdä tänään koska olen huomisesta kolme päivää taas Siuntiossa kuntoutuksessa, ei muuta kuin ilmoitusta väsäämään, ei tulosta printteri lomaketta, no onneksi löytyi yksi ryppyinen plankkolomake, ei muuta kuin se käyttöön. EI tulosta printteri maksukuittia ei vaikka itkisi, 45 oli huvennut kahdeksikymmeneksi minuutiksi, päätä särkki ja vielä piti ehtiä viedä pennuille ruoka ja laittaa isot koirat tarhaan, no myöhästyin selvä' se, mutta armosta pääsin vielä sisään. Kotiin tuhatta ja sataa koska kohta oli tulossa päivän ensimmäiset vieraat, silloin huomasin,että toppahousut jotka minun piti ottaa kuntoutukseen olivatkin toimineet jonkin kissan vessana ei apua nyt menee hermot matonkuteiksi, ei muuta kuin housut koneeseen. Nyt on puhtaat housut pakattu ja muutenkin loppuilta sujui rauhallisesti Tarjan ja Karin kanssa. Pari työkaveriakin ehti piipahtaa vauveleita katsomassa ja koirat kiittävät saamistaan luonnon antimista.



Pentutapaaminen



Kohtaamisia



Työkaverini Krisse ja Raija piipahtivat nuuhkimassa pennun tuoksua.



Pentulaatikon kovasti pidetyt vakiovieraat joutuivatkin tänään töihin.



Pentujen madotus oli yhteistyöprojektin nimi



Kari nimitettiin ylimmäksi valokuvaajaksi ikuistamaan tapahtuma historian lehdille.



Lääkärihoitajana toimi Tarja ja lääkärisetänä KePo, allekirjoittanut oli punnitusvastaava ja kirja kaikkien painot tarkasti ylös.



Eihän maistunut pahalta eihän.



Ei se niin älyttömän hyvääkään ole



Seuraava potilas irvistää.



Ei satu yhtään.



Mä söin sen pas.....tai vähän sylkäsin tuonne lattialle.


Lisää lääkärileikkejä, eli madotuskuvia huomenna. keskiviikkona. Torstaina pennut saavuttavat kuuden viikon iän ja sen kunniaksi tehdään tärkeä paljastus. Kyllä tuntuu aivan kamalalta jättää pennut kolmeksi päiväksi, mutta nyt ei itku auta markkinoilla, KePo hoitaa pentuja tämän ajan ja hänellä on apunaan Janina joten eiköhän kaikki suju ihan hyvin, mutta ei se estä minua hermoilemasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti