Aina minä valitan, että meitä vastaan ei lenkillä tule ketään, mutta tänään se ei kyllä pitänyt paikkaansa, sillä enemmän ja vähemmän toivttua porukkaa oli samaan aikaan liikkeellä. Ensimmäisenä meitä vastaan tuli naapurin Ritu ja se sai tietystikkin riemun kiljahduksia aikaiseksi Lotan ja BB:n taholta, jotka olivat minun kavereina. Ritua me ei jääty kuvaamaan vaan jatkettiin matkaa ja seuraavana meitä vastaan tuli tämä:
Ihana karvamato, en olekkaan nähnyt karvamatoja pitkään aikaan. Lapsena keräsin aina karvamatoja lemmeikeiksi ja yöllä ne kiipesivät asuntomme verhoihin ja aamulla äitini oli ihan kauhuissaan kun niitä roikkui verhoissa. Seuraava vastaantulija ei sitten ollutkaan mikään kiva kaveri.
Kyy se taas oli , mistä näitä oikein tulee.
Sitten meidän polullamme oli tällainen otus:
Pieni Sakusammakko joka kylläkin oli aika pelokas ja
ojensi pitkät säärensä ja loikkasi pois.
Vielä kohtasimme yhden eläimen melkein kotiportilla, onneksi ei ihan sillä tämä tuttavuus oli
Joten ei ollut tapahtumsita puutetta tällä kertaa. Tällä kertaa oli taas otettava kamerakin mukaan, sillä siirsin eilen tietokoneelta ulkoiselle muistille vähän yli 14 tuhatta koirankuvaa joten nyt pitää ottaa uusia kuvia.
Kyllä metsässä on mukvaa ja laitonta, sen verran ehdin lukea Koiramme-lehteä, että selvisi että ilman maanomistajan lupaa koirat eivät saa tällä lailla kirmata pitkin metsää. Rangaistuksena on sakot, joten koska en joudu vankilaan otan riskin että saan sakot. Mistä kummasta sitä saisi kaikkien metsänomistajien luvat ja kun lähtee lupia kyselemään niin silloin voi myös saada kieltävän vastauksen.
Okohan tämä nyt sitten sitä sakkolihaa.
Äiti ja tytär
Mihin se lapsi taas kirmasi
Lämmintä puuhaa tämä laiton juokseminen.
Marjan poimijoita
Tuleeko tuolta poliisi setä ei näy vielä joten jatketaan lenkkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti