Surua ja vähän iloakin

Eilinen ilta oli jotain niin käsittämätöntä, saimme suruviestin, että Harryn isä oli menehtynyt äkilliseen sairaskohtaukseen. Harry lähti perheensä luo. Minä otin koirat sisälle ja en voinut uskoa silmiäni kun näin Taigan silmä oli ihan ummessa ja kun yritin raottaa luomea nin pelkkää punaista.  Ensimmäinen ajatus oli että on tökännnyt silmän johonkin risuun tai oksaan kun aina säheltää. Ei siinä sitten muuta kuin etsimään päivystäjän numeroa ja sitten Harry  tulikin kotiin ja lähti suoraan siltä sijoiltaan viemään Taigaa Tuhatjalkaan päivystykseen.Tällä kertaa kaikki sujui hyvin ja paikalla oli suomeankielinen lääkäri, palvelu oli ystävällistä ja Taiga sai lääkkeet.  Onneksi kysymyksessä oli vain silmätulehdus. Nyt silmä on jo paljon parempi. Meillä on siis kapi ja korvatulehdus ja nyt löytyy sitten silmätulehduskin, tässä tulee mieleen ihan väkisin että koska riittää?

 Tänä viikon loppuna oli sitten äitini ja isäni hemmotteluviikonloppu Airistolla. Kyllä oli niin lohdullista ja ihanaa tavata heitä ja viettää aivan ihana päivä heidän kanssaan, saunoen syöden, kalastaen. Isäni sanoi meille kyllä vanhana on ihanaa.

Puitteet hemmottelulle.

Äiti ja isä saavat tulla, valmiina ollaan.

Äiti ja isä saapuvat.

Äitini ja isäni intohimo on pilkkiminen.

Ilta tummuu

Poreita

Miehet paljussa

Tunnelmaa lisäsi vielä veljeni soittama pieno kappale Fyr Elise.

Pirttimaat

Nyt on juhlittu etkot Reisjärvellä ja varsinaiset 160 v juhlat Porvoossa ja jatkot Airistolla. Ihana päivä vanhempieni kanssa vaikka taustalla olikin surua.