Tästä on tullut tapa

Kolmas viikonloppu eläinlääkäriasemalla, tästä on ilmeisesti tullut jo tapa.  Kaksi viikkoa sitten oltiin Lotan kanssa ja viime viikonloppuna Taigan kanssa ja nyt sitten olin  ystävän tukena kun yksi "meidän" pennuista on sairaana. Mitä sitä muutakaan tekisi  viikonloppuina. Yhtä asiaa minä ihmettelen kun istuin yli 6 tutnia tuolla lääkäriasemalla niin sinä aikana lääkärissä kävi todella monta koiraa ja vain yksi ainoa pariskunta joilla oli dalmis ja  joku toinen koira ja he olivat ainoita joiden koirat osasivat käyttäytyä ja jopa omistajat osasivat käsitellä koiriaan. Mutta se muu porukka voi hyvää päivää, koirat vehkoo , rähisee, murisee hyökkäilee, vetää, pelkää. Ihmiset komentaa, roikkuu pannassa, huutaa EI sanaa, kaksikin ihmistä pitää kiinni yhtä koiraa,  joka hyökkii ja koirilla on kuonokopat. Säälittävää katsottavaa ja alan ymmärtää miksi ongelmaokoirakouluttajilla ei ole työpulaa.

Ihana Lotta mamma

Ei sa kuvata kun höyhenet pitää ensin pöyhiä.

Minun ihanat koirani metsäilee. Tänään en  ehtinyt viedä koiria lenkille vaan KePo hoiti koirien liikunnalliset tarpeet.