Kyyneleitä

Tähän ei totu koskaan aina se pennun luovuttaminen on hyvin tunteellinen hetki. Mutta kyyneleet ovat kuitenkin ilon kyyneleitä, sillä mikä voisi olla sen suurempi palkinto kasvattajalle kuin se, että saa luovuttaa pennun hyvään rastavaan kotiin. Tänään kotimatkalle lähtivät pikkuprinssit Reno ja Neco ja kaksi pientä prinsessaa Bella ja toisen nimi on minulle vielä arvoitus.

Emme me pienet koiranpennut muuta kuin leikkiä lyömme.

Nuuhkimme ilmaa kuonollamme siinä on meidän työmme.

Hau hau hau, vou vouv vou, siinä on meidän työmme.

Renon perhe

Pörröinen turkki ja pehmoiset tassut, hännän pääässä on tupsu.

Päämme on aina kallellansa, taidamme olla hupsut.

Hau hau hau, vou vou vou, taidamme olla hupsut.

Prinsessan uusi perhe

 

Palloina kierimme mattojen päällä, juostaan ja tepastellaan.

Valtavan suuren tuolin alla joskus me istuskellaan.

Hau hau hau, vou vou vou joskus me istuskellaan.

Necon uusi perhe

Kyllähän kaikilla hauskaa on ja koiran pennuilla aina.

Aamusta iltaan leikillämme haukumme innokkaina.

Hau hau hau, vou vou vou, haukumme innokkaina.

Bellan perhe

Tänään myös ihana Paloma lähti omaan kotiinsa ja otti yhden pienen vesselin mukaansa. Paloma oli aivan loistava äiti ja vielä pihamaalla antoi pienille matkalaisille pienet hömpsyt.

Ensimmäiset kuvat kotoakin on jo saatu ja hyvin näyttää alkaneen Necon uusi elämä uudessa kodissa.

Uusia kavereitakin löytyi heti.

 Päivä on nyt illassa ja huomenna sitten kolme viimeistä koiranlasta saavat uudet kodit ja sitten voin keskittyä pesemään tuota pyykkivuorta pois siivoamaan pentuhuoneen ja sulkemaan oven kunnes se ehkä jonain päivänä jälleen saa pieniä asukkaita.