Toinen vuorokausi

Ollaan selvitty ensimmäisestä kahdesta vuorokaudesta. Pentujen painot ovat alkaneet nousta hyvin ja jokainen imee hyvin. Tällä hetkellä kaikki näyttää siltä osin olevan niin kuin pitääkin. Se mikä tällä kertaa tuo hieman arkeen lisähaasetta on tuo asia, että kun jälkeisiä jäi emän sisälle niin nehän valuvat ulos epämääräisenä sotkuna. Pyykin määrä on sanoin kuvaamaton, meillä pestään kahdella koneella ympäri vuorokauden ja yksi rumpu kuivaa, mutta pyykkivuori vain kasvaa, voisin kuvailla että meillä on pyykkihelvetti irrallaan. Kaikkialla kuivaa täkkejä, lakanoita ja pyykeitä ja karvoja. Taiga joutuu käymään pesulla todella monta kertaa päivässä ja se "liemi" tarttuu karvoihin. Eikä tuota meillä olevaa hajuakaan voi hyvällä tahdollakaan kutsua hyväksi. Tämä on sitä kasvattajan salattua elämää suljettujen ovien takana.

P uhumme toisillemme käsittämättömiä lauseita, minä väsymyksestä sekoillen ja mieheni kolmatta päivää kuumeessa. Pennuista olemme samaa mieltä, että ne ovat ihania, suloisia, rakastettavia, mutta muuten meinaa perhesopukin olla hieman koetuksella. Onneksi minä asun pentuhuoneessa ja mieheni isolla puolella.

 Miten sitten pysyn hereillä on nyt kun mieheni on poissa pelistä ei pysty auttamaan valvomisessa niin on ollut pakko ottaa energiajuomat avuksi vaikka niitä inhoankin. Välillä tekisi mieli laittaa silmät ihan vain hetkeksi kiinni, mutta sitä en uskalla tehdä sillä jospa nukahdan ja en kuule kun pentulaatikossa tapahtuu jotain.

 Taiga hoitaa lapsiaan hyvin, mutta on meillä välillä pieni erimielisyys siitä tarviiko ihan koko ajan pestä pyllyjä ja tökkiä kuonolla niitä hereille kun ne voisivat vaikka hetken nukkuakkin.

 Mutta niinhä se on että toinen sitä aina luulee tietävänsä paremmin miten toisen pitää lapsensa kasvattaa, joten luotan nyt sitten Taigan näkemykseen tässä asiassa koska en muutakaan voi.

 Niinhän siinä sitten eilen kävi kun Taiga vietiin illalla lääkäriasemalle varmistus röntgenkuviin koska minusta vain tutnui että niin on pakko tehdä koska yksi  pentu oli vähemmän syntynyt kun röntgenkuvissa arveltiin olevan tosin röntgenkuvat olivat hieman vaikeat tulkita. Siis kävi niin, että yksi pentu oli vieläkin sisällä, tunnustelemalla pentua ei löytynyt en itsekkään löytänyt, taiga ei aristanut  vatsaansa, mutta kuvissa selvisi etä yksi siellä vielä on.  Lääkäri päätyi pyynnöstäni ja Harryn toiveesta siihen että kokeillaan saada pentu liikkumaan ulos lääkeaineen voimalla, koska tuntui kohtuuttomalta Taigaa kohtaa alistaa koira vielä keisarin leikkauksellekkin. Parin tunnin uurastuksen tuloksena sain soiton Harryltä, että pentu oli tullut ulos, aivan valtavan suuri noin kilon painoinen poika joka oli myös menehtynyt.

Toistuvat sappikivikohtaukset luovat pikanttia lisämakua päivieni kulkuun, sillä jouduin siirtämään sappikivileikkauksen kahden kuukauden päähän, koska se ei nyt sopinut minun aikatauluihini. 

 Mikään ei ole tällä hetkellä hienompaa kuin katsella noita pienokaisia kun ne liikkuvat yllättävän ketterästi ympäri laatikkoa ja sitten taas kiiveten yhteen kasaan.

 Kun on hoitotoimenpiteiden aika siinä ei auta pennun vastustelut silloin pestään kun on pesun aika.

 Puhtoisena on kiva kelliä. Antakaa anteeksi kaikki kirjoitusvirheeni, sillä silmät harittavat pahasti.