Olipas päivä

Tänään olisi ollut Rosén näyttelytreenipäivä, joten aloin sitten valmistamaan nameja treeneihin. Kattila liedelle ja sydämmet kattilaan  ja kiehumaan. Sitten äkkiä menin katsomaan mitä KePo puuhaa grillikatoksesa ja samalla huomasin että koirat olisi hyvä uittaa joten lähdin sitten siihen puuhaan ja KePo lähti mukaan. Uintiretkellä sitten vierähti tunti ja kun palasimme pihapiiriin vastassa oli palaneen haju ja silloin muistin minun keitokseni ja avasin oven vastaan löi sinisen musta savu. Kissat missä on kissat sukelsin savun sekaan kutsuen kissoja j sieltä Kaino tulikin minun luokseni, kissa kainaloon ja pihalle. Vein kissan turvaan ja lähdin etsimään toista kissaa jota ei näy missään, kurkkua alkoi kirvellä ja silmistä valua vedet, pakko mennä ulos välillä. Seuraavaksi lähdin etsimään ikkunan avaajaa jonka ihme kyllä löysinkin. KePo olisaanut kaiken alkuun panijan kattilan pihalle ja sähköt pois liedestä. Vihdoin löysin toisen kissan  joka oli piiloutunut makuuhuoneeseen. Saimme kaikki ikkunat auki ja savu alkoi hävetä, mutta haju jäi, kestää kuulemma viisi vuotta. Voi vain arvata kuinka paljon harmittaa ja kaiken lisäksi ne treenitkin on peruttu kuuman sään takia. Miksi en koskaan usko itseäni kun tiedän, että olen ihan toivoton teen aina montaa asiaa yhtäaikaa ja sitten käy näitä vahinkoja. Seuraavaksi menin viilentämään tunteitani lammelle.

Koiratkin kävivät vilvoittelemassa ja Tosca jopa kävi uimassa.

Aamupäivällä siivottiin kaikki tarhat ja kerättiin kaikki roska pois mitä mm. oravat olivat pudotelleet tarhoihin syödessään käpyjä. Välillä ehdittiin kuitenkin herkutella tai ainakin Rosé ehti.