Te jäitte niin minun mieleeni!!

Todettakoon ihan ensimmäiseksi, että Rosé on aivan ihana vaikka sitten minkälaisen tarinan seuraavaksi kerron. Se että koiralla on luonnetta , omaatahtoa ja huumorintajua tekee siitä aivan erityisen yksilön. 

Kuvan koira liittyy vahvasti tarinaan.

 Lähdimme tänään aamusta kohti Espoota pentunäyttelyyn, joka oli Rosén toinen näyttely. Miten sitten olimme valmistautuneet asiaan. Olin käynyt viikon jokaisena päivänä jossain uudessa paikassa, jonne olin rakentanut kehän lippusiimoilla ja töttöröillä, oli ollut treenikavereita ja oltiin oltu yksin. Olimme ilmoittatuneet näyttelykurssille ja käyneet pentukursilla. Treenit sujuivat  melkohyvin ja olin tyytyväinen.

 Tänään sitten koitti näyttelypäivä, Rosé ei saanut aamulla ollenkaan ruokaa koska niin neuvottiin. Olin jo illalla valmistanut kanansydämiä, sydäntä ja maksaa herkuiksi. Lisäksi olimme hakeneet kaupasta sellaisen rollonin mistä voi tuubista puristaa hyvän makuista ja kamalan tuoksuista herkkua. Lopuksi vielä pakkasin viimeisen salaisen aseen reppuun. Saavuimme näyttelypaikalle ja P-alueella heti eräs järjestyksen valvoja tuli luoksemme ja sanoi, hei olitteko Mäntsälässä viime viikonloppuna johon minä vastasin että kyllä ja siihen mies totesi että arvasin kun jäitte niin minun mieleeni siellä. Voin vain arvailla mistä syystä. Kehän odottelu sujui hyvin ja Rosé oli oma iloinen itsensä. Sitten tuli meidän vuoro viimeinkin ja lähdimme kehään.

Reippaasti käy askeleet

 Pääsimme kehään ja tapasimme tuomari Tuire Okkolan ja hän pyysi meitä juoksemaan kehän ympäri. Ja me lähdettiin vauhdilla.

Parin lennokkaan askeleen jälkeen Rosé heittäytyi maahan makaamaan, ei kelpaa mitkään herkut vain salainen ase on vielä kokeilematta.

 Sitten kaivoin salaisen aseeni esille siansorkan ja sen avulla päästiin matkaan. Kunnes jälleen heittäydyttiin maahan. Tuomari oli sitä mieltä, että kokonaisesiintymisemme kärsi Rosén keskeyttäessä juoksunsa.

Tässä kiidämme huimaa vauhtia ja se olikin kirjattu arvosteluun sanoilla : Halutessaan hyvin liikkuva narttupentu, liikkuu hyvin sivulta.

Tuomari tuumasi minun siansorkastani, että tätä hän ei olekkaan vielä koskaan nähnyt, kiva että voimme tarjota tuomarillekkin jotain uusia kokemuksia.

Sitten saapuu tuomari joka halusi nähdä ne hampaat.

Sitä ei ole kun en katso sitä

Rosé oli sitä mieltä, että hampaat ovat hänen eikä niitä ole tarkoitus kaivella. Täytyy sanoa, että itsekkin hämmästyin tuomarin päättäväisyydestä nähdä myös kaikki takahampaat molemmilta puolilta ja siitä saimme arvosteluun seuraavan maininnan. Purenta ei vielä valmis osa hampaista vaihtumatta. Tämän kaivelun jälkeen Rosé oli sitä mieltä, että pysyppä sinä rouva tuomari siellä hieman kauempana en oikein tykkää susta.

 Sain tuomarilta myös neuvoja vastaisuuden varalle. Hyvähän se on että tulitte tänne, mutta kannattaa kyllä hieman harjoitella ennen näyttelyyn tuloa. Arvosteluun oli sitten kirjattu seuraavaa: Pentu ei halua olla yhteistyössä esittäjänsä kanssa vaan esiintyy vastentahtoisesti ja tästä johtuen ei saa KP:tä

 Kaikki ohi eläin jäi henkiin ja liikkuu vapaaehtoisesti pois kehästä ja varmasti tälläkin kertaa jäimme useamman kuin yhden henkilön mieleen se ei kuitenkaan ollut ihan päätavoitteemme. Rosé sai ruokaa ja me lähdettiin kotiin ja soiteltiin kasvattajalle iloiset näyttelykuulumiset. Tässä taas tuli vahvasti mieleen, että koira on eläin ja kommunikointi sen kanssa on taitolaji mikä ei aina onnistu tai tavoitteet eivät mene yksiin. Uskon, toivon vahvasti, että vielä koittaa sekin päivä kun me juostaan yhteisellä sopimuksella tuo kehä ympäri seisotaan ja ehkä näytetään ne takahampaatkin.