R.I.P Kaino Kattinen

Tänään koitti se surun päivä kun Kaino Kattisen aika tuli täyteen. Olin jo jonkin aikaa seurannut, että kainon kunto alkoi selvästi hiipua ja ruoka ei maittanut. Rukkikin alkoi kehrätä yhä harvemmin ja tänään oli aika raskaiden päätösten.

Kaino oli meidän ihka ensimmäinen yhteinen kissamme joka Harryn ja minun kotiin muutti. Kaino sai nimensä sen takia, että emme pystyneet tunnistamaan oliko hän tyttö vai poika joten hänestä tuli Kaino. Myöhemmin hän osoittautui tytöksi, sillä saimme myös viisi ihanaa kissan pentua. Kaino oli hyvä äiti vauvoille, mutta sen jälkeen ei vauvoja enää tullut.

Kaino sai viettää yli 19 vuotta kissanelämää luonamme ja nuorena Kaino oli mitä mainioin hiirikissa ja monet peltomyyrät hän myös toi koirillemme syötäväksi. Tänään tiemme erosivat. Kiitos Kaino olit hyvä kissa.
Hyvää matkaa Kaino Kattinen.

Minä saatan sinut pehmeään lehtoon,
kissoille varattuun ikuiseen kehtoon.
Tuuditan uneen, kuin pehmoiseen lumeenSilitän kerran, itken kesäsateen verran
Ihan kaikesta kiitän,
muistot lohdukseni elämäni kirjaan liitän.