Luonto herää

Yksi kauneimmista niittykukista mitä tiedän on lemmikki ja tämän kukan nimeen liittyy kaunis tarinakin. Nimen takana on useita tarinoita, joista yksi kertoo sotilaasta, joka kumartui poimimaan rakkaalleen lemmikkejä kosken partaalta ja horjahti pyörteisiin. Sotilaan viimeiset sanat ”Älä unohda minua” hukkuivat kosken kohinaan, mutta tarina ja nimi lemmen ja ystävyyden kukasta jäivät elämään – ja neitokin ehti napata lemmikkikimpun. Sitten pihalla on myös tämä innokas kasvaja.

En tiedä liittyykö nimeen mitään tarinaa, mutta ainakin se sammakko asustaa siellä raparperinlehden alla. Joku oli käynyt nykkimässä pieniä lehtiä irti, mutta ilmeisesti ei ollut maukasta koska ei ollut kuin maistettu.

No nyt on kerrankin kunnon kokoinen juomakuppi

Kyllä se sadevesi voittaa kaikki muut vedet

Ruusunnuppu kaivolla