Ikääntyminen on taidetta

Kolme päivää olin reissussa ja se oli yhtä juhlaa näin voi sanoa. Ensin oli minun synttärit ja sitten juhlittiin äidin synttäreitä

Minäkin olin saanut toista sataa onnittelua, oli Italiasta, Belgiasta, Virosta, Japanista, on tämä some mailma ihmeellinen kun voi saada onnitteluita ympäri mailmaa ja tietenkin suurin osa oli ihan Suomesta. Poimin tuolta joukosta muutamia kuvallisia onnitteluita.

Siri

Vega

Romppu

Tilda

Nuka

Eemeli

Pepsukka

Kawa

Frodo

Loimu

Lumo

Leona

Kukkaloistoa ei puuttunut, sain nauttia äidin kukkamerestä ja odottipa minua kotona ihana auringonkukka, joka on minun lempikukkani, kiitos Tarja.

 Malabarinpinaatti oli poikani minulle tuoma kukka, aivan ihmeellinen ja ihana.

Kakku oli hyvää ja maistuvaa

Tänään sitten saavuin kotiin ja en ole ihan varma oliko Rosén järjestämät jutut tervetulotoivotus vai kosto?

 Olin ollut puolituntia kotona ja Rosé oli jo repinyt penkistä mun samettiruusut, hyppinyt omepuuhun ja repnyt omenia niin että oksat katkeilee, repinyt kompostorin luukun auki ja kaivanut luukusta tavarat pihalle, repinyt yhden multasäkin rikki ja hypännyt mun selkään joka käänteessä ja sitten pakenee paikalta. Muut koirat katsovat tuota menoa ihmeissään.

Uskon kuitenkin että tuossa on kysymys ikävästä ja koira-rakkudesta.