Parivaljakko

 Joskus pitää elämässä olla hieman jännitystä. Tänään päätin että Keela ja Tosca pääsevät yhdessä lenkille. Hieman arvelutti, että jospa vaikka se hevonen tulee vastaan tai  joku vieras koira, mitä sitten mahtaa tapahtua. Koskaan ei voi tietää. En yleensä ota kahta koiraa yhtäaikaa, koska en tiedä pystynkö hallitsemaan molemmat yksin jos tyhmyys porukassa tiivistyy. Kaikki meni kuitenkin oikein hyvin.

Kulkujärjestyksessä oli hieman aluksi arpomista. Tosca halusi kulkea minun takanani  hihnassa ja Keela kulki vapaana, mutta Keelan mielestä hänen kuului kulkea minun perässäni ja vasta sitten oli Toscan vuoro.

Mutta kun laitettiin hihna Keelallekkin Keela siirtyi välittömästi minun eteeni ja Tosca jatkoi kulkuaan minun perässäni. Nuo polut eivät ole kovin leveitä kulkea ja ei kukaan lumihangessa halunnut kulkea. Sitten kun päästiin metsästä niin kumpikin kulki minun edelläni.

Olen myös seurannut miten koirat menevät ovesta ulos. Yleensä Rosé ryntää ovelle ensimmäisenä ja kun Keela ehtii ovelle joutuu Rosé peruuttamaan, onneksi sitä on koirakoulussa harjoiteltu paljon ja se sujuu hyvin. Keela menee ensin ja sitten ryntää Rosé ja lopuksi Tosca. Tosca ei myöskään mene ennen minua ovesta, Keela Rosé kylläkin.

Minusta on niin mukavaa seurata koirien elekieltä.