Lumisten metsien kulkijat

 Olipas taas tullut lisää lunta metsässäkin oli ihan vaikea kävellä. Koiratkin vilkuilivat välillä, että oletko ihan tosissasi tässäkö se polku muka on.

Tulee seurattua noita koiria aika tarkalla silmällä ja se on yksi mielenkiintoisin harrastus mitä tiedän., siis omasta mielestäni. Nyt kun leoja on vain kaksi, niin niiden keskinäiset välit ovat olleet mielenkiinnon kohteena. Keelahan ei koskaan ole ollut mitenkään "kiintynyt" Rose´en vaan enemmänkin  fiilis on ollut en näe sitä niin sitä ei ole olemassa. Rosé ei koskaan ole pyrkinyt Keelan seuraan koska Keela ei ole nähnyt häntä. Pentunahan Keela ei tykännyt Rose´sta, vaan suorastaan inhosi koko pentua koska Taiga äiti tykkäsi pennusta ja leikki sen kanssa. Keela otti kaikki lelut pois Rose´lta ja rikkoi ne vaikka ei muuten ollut koskaan rikkonut mitään. Myöskin kun Taiga leikki Rosén kanssa Keela meni väliin ja kävi makaamaan Taigan päälle ettei pentu mahtunut siihen. Keela oli kuitenkin jo 3,5  vuotias kun Rose´ taloon tuli. Tosca myöskin tykkäsi Rosésta ja leikki paljon hänen kanssaan, muttei Keela koskaan.

Nyt kun ovat kahdestaan jos Pilveä ei lasketa niin välit ovat muuttuneet selvästi. He ovat löytäneet toisensa. Nukkuvat ihan vierekkäin, ennen nukkuivat aina eri huoneissa. Rosé lähestyy Kelaa ja käy nuolemassa Keelan kuonoa, Rose´pyytää Keelaa leikkimään ja Keela lähtee mukaan.

Varsinkin viikonloppuisin kun viihdytään sängyssä hieman pidempään KePon kanssa niin minun kainalooni kiipeää Keela ja sitten siihen puoliksi Keelan päälle kiipeää Rosé joka kieppuu ja nuolee ja temuaa kunnes rauhoittuu kuono kiinni Keelan kuonossa. Ei puhettakaan että Keela irvistelisi tai murahtaisi, näyttää suorastaan nauttivan kaikkien läheisyydestä ja minustakin se on aivan ihana aamuinen yhdessä olon hetki, tosin minä olen sängyn toisella reunalla ja KePo toisella ja meidän karvaiset kuonolaiset sitten siinä välissä.

Olen niin iloinen tästä asiasta mikään ei voisi olla hienompaa. Kun päivä päättyy iltaan niin uni voi yllättää eikä aina ehdi edes omalle pedille asti.

Onneksi sentään varpaat osuivat tyynylle. Pilvi tarkkaili tilannetta ja päätti että hänkin sitten nukkuu pedin vieressä jos kerran kaverikin