Joskus on vaikeaa

 Onpas vaikea päivä, vaikka aamulla ei siltä vielä tuntunutkaan. Jos jossain lääkkeessä on sivuvaikutuksia niin ainakin ne kaikki tulee mulle , mä niin arvasin tän. Ei tarvi mistään lukea niitä vaan voin suoraan kirjata mun tuntemukset. Pitäisi kaiken lisäksi saada hieman siivottua kun huomenna tulee vieras no onneksi Minca ihan itse puistelee oman pedin. Kiitos myös ystävälle myötäelämisestä se aina helpottaa kun saa jakaa pahanolon.

Ehkäpä huomenna jo on helpompaa ja kuten sanoin jos kaadutaan niin ainakin vain eteenpäin.

Päivän piristys kuitenkin tässä, Ihan pakko oli ostaa kun löytyi taulu mikä kertoo Mincan nimen. Minca Manetta (lujatahtoinen kypäränkantaja kaasuttaa)

Tänään ollaan yhdessä Mincan kanssa siivottu ja kun minulla on ollut huono olo niin Minca on auttanut puistelemalla omat petinsä

Tuo peti on Mincalle tosi tärkeä koska sen antoi kasvattaja mukaan kun hän muutti meille. Aina kun Minca on tosi väsynyt niin silloin Minca menee aina tälle pedille nukkumaan. Nyt on peti hyvin tuuletettu ja siinä on taas kiva levätä.

On ne kauniita

 On ne todellakin upeita nuo olympialaisissa esiintyvät hevoset niin kaunista katsella. Miksi ei voisi olla koiraurheiluakin, onhan niitä niin monia harrastuslajeja koirienkin kanssa.  Rallytokokin tai koiratanssi olisi varmasti hienoa katsottavaa tai sitten jokin muu taitolaji, onhan niitä esteratoja koirillekin.

No tämä eläin ei ihan vielä ole valmis olympialaisiin, mutta kovasti opetellaan elämisen taitoja.

Tänään ei ole ollut ihan paraspäivä olen voinut huonosti, mutta eiköhän se taas tästä paista päivä risukasaankin.

Arki on täällä

 Se on totta arki on alkanut ei auta mikään. Aamu alkoi siis koirien lenkityksellä, ensin pääsi Rose´ja Mincasta se oli suuri vääryys jäädä kotiin kun on totuttu että mennään porukalla. Rose´n jälkeen sitten oli Mincan vuoro ja se olikin jännä lenkki kun naapurin koira tuli tuossa ihan kodin lähellä vastaan. Ei olla vielä Mincan kanssa moikattu ihan lähietäisyydeltä ja nyt sitten se tapahtui. Kaikki meni hienosti ja Minca olisi jäänyt kyllä tekemään lähempääkin tuttavuutta.

Käytiin katsomassa mitä apilapelloille kuuluu, vieläkö kukat kukkivat tai Minca kävi nuuskimassa mitä kuuluu. Kukat alkavat olla jo kohta kuihtuneita.

Vaikka tuntui, että ilma oli viilentynyt niin kyllä siellä hiki meinasi kuitenkin tulla. Metsään ei menty koska nyt nuo onnettomat kyyt liikkuvat runsaasti.

Lenkki saatiin tehtyä ja sitten kotiin viilentymään. Kummankaan kieli ei pudonnut matkalla.

Voihan kyy

 Eilen illalla kun tulin saunasta ryhdyin kastelemaan kukkia ja viimeisen kukkaruukun juurella se lötkötti auringossa. Kyy oli käärinyt itsensä kauniille rullalle. Ensi reaktio koirat turvaan ja sainkin pikkukoiran sisälle, no Rose´oli kaukana pihan toisella reunalla eikä liikahtanut minnekään joten juoksin etsimään jotain  millä saisin kyyn pois kukkapenkistä. No kyy katosi ei löytynyt mistään vaikka kuinka Harryn kanssa etsittiin. Tänään lähes samassa paikassa aamuauringon paisteessa jälleen kyy, onneksi Harry oli nyt lähellä kun minä ryntäsin viemään Mincan turvaan ja Harry näki minne kyy hävisi, eli minun kivisen kukkapenkin reunakivien alle. Nyt sitten väännettiin kivet pois paikoiltaan ja siellähän se kyy oli piiloutuneena. Tällä kertaa kyy saatiin poistettua pihalta ja toivotaan ettei niitä tulisi lisää.

Toive taitaa kuitenkin olla turha kun olosuhteet ovat niin suotuisat pihallamme on lampi ja siinä asustaa sammakoita ja tällä hetkelläkin on olemassa satoja pikkusammakoita jotka pomppivat iltaisin nurmikolla.

Luin ohjeita miten käärmeet saisi karkoitettua tontilta ja täytyy sanoa, että vanhan kansan konstit on kokeiltu ei tehoa. Viralliset ohjeet sitten ovatkin seuraavat. Poista kaikki sellainen mistä kyyt pitävät ja se siis tarkoittaisi kalliot kivet, sammakot, heinikot, hiiret. No asumme hyvin kallioisella ja kivisellä tontilla metsän keskellä jossa on myös lampi hiiriä ja sammakoita. Heinikot ovat ainoat mihin pystymme vahvasti vaikuttamaan.

Kyyn lempipaikka

Täytyy vain olla silmät tarkkana ja yrittää kaikkensa etteivät koirat joutuisi vaaraan. Kohta ne ainakin menevät talvihorrokseen ja kevääseen asti on taas rauhallista.

Rajavartijat kyllä yrittävät pitää rajat "kiinni" mutta eivät kaikki kunnioita pihan rajoja.

Olympiahuumaa

 Tänään on sitten tositoimet alkaneet Pariisissa ja olen jo ehtinyt nähdä monen moista urheilua tänään. Uskomaton määrä urheilua tarjolla, avajaisissa oli monta sellaista maata mitä en koskaan ollut kuullut aikaisemmin. Oli hyvin erilaiset avajaiset, niitä katsellessa aloin ymmärtää sanontaa nähdä Pariisi ja kuolla. On todellakin varmaan upea kaupunki.

Vieläkin on liian kuuma lähteä metsään joten vieläkin odotellaan. Koirat kyllä pyysivät kovin lenkille eivät voi oikein ymmärtää tätä lenkkitaukoa. Onneksi on iso piha missä voivat oman halunsa mukaan liikkua, no sisällä nukkuvat mielellään kun ilmalämpöpumppu viilentää.

No ensi viikolla on taas paljon ohjelmaa joten levätään nyt vielä viikonloppu, Harrynkin loma on mennyt ihan hujauksessa. Syksy saapuu ei voi mitään.

Paneelinpintakuorijaeläin

 Hyvin on tuo pikku tuholainen pitänyt puuhansa salassa. Tänään se paljastui kun otin koiran pediltä peiton pesuun niin mitäs siellä olikaan. Paneelinpintakuorijaeläin oli iskenyt seinän reunaan.

Aina voi olla ylpeä siitä mitä on saanut aikaiseksi.

Tänään oli ilo toimia hengen pelastajana. Aamulla kun ryhdyin vaihtamaan koirille juomavesiä niin huomasin että vesiämpärissä oli kimalainen joka näytti menehtyneeltä. Pooimin sen kuitenkin varovasti ylös ja huomasin että onkin hengissä ja vein sen kuivattelemaan siipiään kukkaselle. Kun siivet kuivuivat niin se lähti iloisena lentoon jatkamaan omia puuhiaan.

Tänään vietettiin poikani ja hänen avopuolisonsa kanssa äitienpäivää. Poikani muistaa minua aina eläin hahmolla tällä kertaa se oli lintu joka pääsi apinoiden leijonan, sammakon krokotiilin, kamelin ja kilpikonnan seuraan ja taitaa olla vielä muitakin. Lapsi tietää mistä äiti tykkää. Kiitos kun kävitte.

Taas on ilta ja olympia-viikot alkavat siinä on taas paljon nähtävää, aika upeat avajaiset jo menossa.

Porvoo

 Aamulla aikaisin kun aurinko nousi starttasin kohti Porvoota tai oikeastaan aurinko ei todellakaan noussut vaan mailman peitti paksu sumuverho. Autolla ajaminen oli todella haastavaa kun näkyvyys oli melkein nolla. Kehä kolmosen paikkeilla sitten aurinko vihdoin nousi. Lämpö valtasi mailman ja oli erityisen tukalaa. Hoitelimme äidin kanssa asioita ja sitten oli aika palata takaisin ja auton ratti oli niin kuuma etten voinut pitää siitä kiinni, ihme ettei ollut sulanut. Sitten olikin jo vuorossa rankkasade kuurot Auraan asti ja taas oli näkyvyys todella huono. Selvisin kuitenkin tästä retkestä kotiin jossa odottivat  Minca ja Rose´. Alunperin olimme suunnitelleet, että käymme kaikki yhdessä Porvoossa, mutta ei mitään mahdollisuutta matkustaa koirien kanssa. Koirat ovat nauttineet Harryn kanssa lekottelusta ja etsineet viileitä paikkoja.

Pesupäivä

 Harry sanoi tänään, että onneksi ei otettu ihan karvatonta koiraa, sillä oltaisiin varmaan hukuttu karvaan. Ei sitä osannut ollenkaan ajatella, että noin lyhytkarvaisesta koirasta kuin Minca voi lähteä niin paljon karvaa. Tänään sen oikein huomasi kun vietiin mattoja pihalle ja oltiin sellaisessa karvapilvessä ettei paremmasta väliä ja me ollaa kuitenkin totuttu olemaan usean leon kanssa 😂leon karvan näkee mutta Mincan karvan tuntee. Nyt on Minca pesty ja irtokarvoja "harjattu" pois.

Pesu sujui muuten ihan mallikkaasti, mutta Minca olisi halunnut juoda kaikki pesuvedet joten piti sitten lorottaa puhdasta vettä suihkusta samalla kun shamppoovesi huuhtoutui turkista, onneksi on kaksi suihkua. Koirat eivät jaksa tehdä muuta kuin olla olemassa no en ihmettele yhtään.

Nyt on ilta taas koittanut meidän perheessä ja kaikki käyvät nukkumaan.

Hyvää yötä ja kauniita unia kaikille .

Taas

 Oltiin taas koulussa Mincan kanssa, hieman oli liian kuumaa touhua vaikka oltiin kahdeksan jälkeen ja halli on ilmastoitu. Tänään ei juostu yhteisraviharjoitusta vaan tyydyttiin ravisuoriin, seisomisharjoituksiin ja tuomarikäsittelyyn. Lopussa Minca alkoi jo väsähtää eikä ihme .

Mincan mielestä koulussa on kaikkein hauskinta se että saa nameja. Meidän koulussa ei ole välitunteja ollenkaan. Muuten päivä sujui taas hellettä pidellessä.

Kaikille hyvää yötä ja kauniita unia.

Lämpöä

 Tämä on kummallinen tämä lämpöaalto kun tunnelma on kostea hikinen no sellainen se tietenkin syksyllä on. Ei puhettakaan, että uskaltaisi viedä koiria lenkille. Nukkuvat viileässä ja ovat siihen nyt tyytyväisiä.

Vahdi sinä Rose´siellä alapihalla niin minä pidän huolen tästä yläpihasta.

Vähän joku on käynyt poimimassa vadelmia makoisiin suihin.

Maistuu ne herkut koirankin suussa hyvälle ja onneksi niitä riittää meille kaikille.

Helle

 No niin tänään lämpötila kohosi sitten jo varhain yli 20 astetta ja se on meillä rajana, että koirat eivät lähde metsään. Tänään on sitten vietetty toisenlainen päivä ihan pihapiirissä kovasti ovat makoilleet vain sisällä ja ymmärrän hyvin miksi. Vähän kuitenkin otettiin kuvia pihalla. Ensin ihanan Rose´n kuvat

Minca ei sitten ole yhtä helppo tapaus mutta muutama hauska kuva kuitenkin saatiin.

Mamma mulla on liian kova tyyny vaihdetaanko saanko sun tyynyn. 

Mitä sanoit liian paljon sanoja en ymmärtänyt yhtään.

Kun koiria ei voinut viedä metsään oli lähdettävä yksin. Tänään siis lähdin mustikkaan ja näin suurimman linnun mitä koskaan, se nousi läheltäni siivilleen valtavan suuri maakotka. Mustikoita poimiessaan sitä kyllä tiedostaa, että metsässä on käärmeitä mutta kun se on kohdalla se on kuitenkin yllätys. Tapaaminen oli lyhyt ja asiallinen poistuimme eri suuntiin. Mutta on se ihmisen mieli kummallinen kohtaamisen jälkeen sitä ei enää etsinytkään mustikoita vaan käärmeitä. Oli siis aika palata kotiin.

Sain kuitenkin ihania mustikoita ja nyt ne on laitettu pakkasen syövereihin ja osa odottaa huomista aamupalaa jolloin syödään mustikkamaitoa.