Se on totta arki on alkanut ei auta mikään. Aamu alkoi siis koirien lenkityksellä, ensin pääsi Rose´ja Mincasta se oli suuri vääryys jäädä kotiin kun on totuttu että mennään porukalla. Rose´n jälkeen sitten oli Mincan vuoro ja se olikin jännä lenkki kun naapurin koira tuli tuossa ihan kodin lähellä vastaan. Ei olla vielä Mincan kanssa moikattu ihan lähietäisyydeltä ja nyt sitten se tapahtui. Kaikki meni hienosti ja Minca olisi jäänyt kyllä tekemään lähempääkin tuttavuutta.
Käytiin katsomassa mitä apilapelloille kuuluu, vieläkö kukat kukkivat tai Minca kävi nuuskimassa mitä kuuluu. Kukat alkavat olla jo kohta kuihtuneita.
Vaikka tuntui, että ilma oli viilentynyt niin kyllä siellä hiki meinasi kuitenkin tulla. Metsään ei menty koska nyt nuo onnettomat kyyt liikkuvat runsaasti.
Lenkki saatiin tehtyä ja sitten kotiin viilentymään. Kummankaan kieli ei pudonnut matkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti