Voihan kyy

 Eilen illalla kun tulin saunasta ryhdyin kastelemaan kukkia ja viimeisen kukkaruukun juurella se lötkötti auringossa. Kyy oli käärinyt itsensä kauniille rullalle. Ensi reaktio koirat turvaan ja sainkin pikkukoiran sisälle, no Rose´oli kaukana pihan toisella reunalla eikä liikahtanut minnekään joten juoksin etsimään jotain  millä saisin kyyn pois kukkapenkistä. No kyy katosi ei löytynyt mistään vaikka kuinka Harryn kanssa etsittiin. Tänään lähes samassa paikassa aamuauringon paisteessa jälleen kyy, onneksi Harry oli nyt lähellä kun minä ryntäsin viemään Mincan turvaan ja Harry näki minne kyy hävisi, eli minun kivisen kukkapenkin reunakivien alle. Nyt sitten väännettiin kivet pois paikoiltaan ja siellähän se kyy oli piiloutuneena. Tällä kertaa kyy saatiin poistettua pihalta ja toivotaan ettei niitä tulisi lisää.

Toive taitaa kuitenkin olla turha kun olosuhteet ovat niin suotuisat pihallamme on lampi ja siinä asustaa sammakoita ja tällä hetkelläkin on olemassa satoja pikkusammakoita jotka pomppivat iltaisin nurmikolla.

Luin ohjeita miten käärmeet saisi karkoitettua tontilta ja täytyy sanoa, että vanhan kansan konstit on kokeiltu ei tehoa. Viralliset ohjeet sitten ovatkin seuraavat. Poista kaikki sellainen mistä kyyt pitävät ja se siis tarkoittaisi kalliot kivet, sammakot, heinikot, hiiret. No asumme hyvin kallioisella ja kivisellä tontilla metsän keskellä jossa on myös lampi hiiriä ja sammakoita. Heinikot ovat ainoat mihin pystymme vahvasti vaikuttamaan.

Kyyn lempipaikka

Täytyy vain olla silmät tarkkana ja yrittää kaikkensa etteivät koirat joutuisi vaaraan. Kohta ne ainakin menevät talvihorrokseen ja kevääseen asti on taas rauhallista.

Rajavartijat kyllä yrittävät pitää rajat "kiinni" mutta eivät kaikki kunnioita pihan rajoja.