Voihan ripuli

 Enpä ole koskaan uskonut, että koiran ripuli olisi näin viheliäinen sairaus. Siis miten ihmeessä tästä pääsee eroon. Tänään saatiin nyt sitten antibiootti ja taas toivotaan ja uskotaan ja desinfioidaan ja siivotaan kunpa tämä painajainen nyt oikeasti loppuisi ja pikkuiseni tervehtyisi. Olen surullinen Rose´nkin takia kun selvästi kärsii kun MInca on kipeä. Rose´ei halua tehdä mitään on vain olemassa. Minca taas istuu hihna ja remmi naulakon edessä ja katsoo kauniilla silmillään että koska mennään lenkille ja sinne me ei nyt voida mennä. Tämä kaikki sattuu minuun niin että tunnen ihan fyysistä kipua.

Saatiin haukikalaa ja nyt on pakkasessa kalaa ja siitä sitten valmistetaan herkkua koirille kunhan Mincakin on kunnossa.

Kiitokset kalastaja veljelleni taidetaan itsekin syödä huomenna haukea.

Ruokavirasto

 Tänään sain sitten tuloksen ruokavirastosta ja se kertoo, että Mincalla on vieläkin giardia. Huomenna saadaan siihen lääkitys. Lääkkeenä on vahva antibiootti ja hieman sekin pelottaa, mutta nyt ei ole vaihtoehtoa vaan on pakko mennä näillä lääkkeillä. Mincalla on tukihoitoa suoliston terveyteen ja ennalleen palauttamiseen joten toivon että tästäkin selvitään. Vähän on Mincalla vaikeaa tämä elämän alkutaival. Onneksi meillä on enkeleitä mukana elämässä auttamassa 💖.

Kaverukset lepäilevät yhdessä.

Rose´on kyllä niin ihmeellinen koira kun Minca on kipeä ja kakkaa pihalle pahanhajuista kakkaa niin hän ei suostu menemään pihalle eikä myöskään mene Mincan lähelle. Vasta kun kaikki kakat on varmasti poistettu ja pihan alue puhdistettu kaadettu vettä päälle ettei vain ole mitään näkyvissä niin hän menee ulos ja kiertää paikan kaukaa.

Minca on voinut olosuhteisiin nähden tänään hyvin sillä seurauksella että meidän suurissa tuijissa piilossa olevat kausivalot ovat yllättävällä tavalla löytyneet pihalta silputtuina 10 cm pätkiin. Tuossa kuvassa Minca harkitsee kiipevänsä tikkaita pitkin katolle.

Vain mulle voi käydä näin.

 Mentiin tänään Mincan kanssa eläinlääkäriin. Minca lopetti eilen syömisen ja tänään sitten juomisenkin joten ei muuta kuin taas kohti eläinlääkäriä. Mincan vatsakaan ei ole tullut kuntoon. No nappasin kakkanäytteen aamulla minigrip pussiin ja eläinlääkäriin siis matka kävi. Todettiin että Minca jää klinikalle päiväksi tiputukseen ja lääkitykseen ja se sopikin minulle hyvin koska minulla oli kampaaja ja sovittiin että menen sitten  klo 17 jälkeen hakemaan pikkuiseni pois. Minca oli pärjännyt oikein hyvin klinikalla eli nukkunut lähes koko päivän, no ei ihme sinänsä kun on pari vuorokautta mennyt valvoessa ja ripuloidessa. Itsekin alkaa käydä ihan puolivaloilla.

Nyt odotellaan että saataisiin ne giardia kokeiden tulokset ja samalla tänään otettujen verikokeiden tulokset. Mincalla on myös kaksi viikkoa erikoisruokavalio.

Kaikki oli siis nyt paremmalla tolalla, mutta sitten minun mokani. Kampaajalla aloin ihmetellä että onko minun vaatteissani ripulia jossain koska ripulin tuoksu tunkee nenään. Tutkin vaivihkaa vaatteitani ja kenkiäni mutta en vain keksinyt mistä tuo haju tulee. Kunnes jossain vaiheessa päätin ottaa karamellin rasiasta käsilaukustani ja silloin se haju suorastaan valtasi tilan ja kyllä minulla oli edelleen se kakkanäyte käsilaukussa ja eihän se minigrip pussi sitä hajua pitänyt sisällään. Voi elämän kevät sanon minä. Jääköön salaisuudeksi miten sitten pääsin eroon tästä hajupommista.

Sellainen päivä siis tänään.

Ei ei ei

 Juuri kun kaikki alkoi näyttää paremmalta tuli taas takapakkia ja Minca alkoi ripuloida viime yönä voimakkaasti. Voi että minun pikkuisellani on nyt vaikeaa. No taas on koti desinfoitu ja pesty koko päivä pyykkiä. Nyt ei voi tietää onko kysymyksessä vielä giardia vai aiheuttiko juoksun alkaminen ripulin. Pikkuinen on niin ihana kun katsoo surullisilla silmillään että mamma taas tuli kakka väärään paikkaan en ehtinyt ulos.

Nyt ei jaksa kaivella edes monttuja voi pientä ihan sydämeen sattuu.

Voi kun tämä painajainen päättyisi vihdoinkin ja Minca saisi olla terve iloinen pentunen.

Mihin mun pentu hävisi

 Tänä aamuna kun heräsin ja nousin ylös niin huomasin että lattialla oli verta no syöksyin  Rose´n luokse tarkistamaan ettei vain ole kohtutulehdus kun hänellä oli reilu kuukausi sitten juoksu. No ei ollut ihan oli siisti peräpää ja sitten tarkistamaan Mincan peräpää ja mitä ihmettä kakaralla oli alkanut juoksu.

Nyt meillä on sitten teini koira ja pentuaika on mennyt. Kiire hänellä on aikuistua, no konsa puolesta hän on jo suurehto, Rose´jää toiseksi painossa ja säkä korkeudessa. Ihmettelinkin kun Minca pyrki Rose´n selkään hytkyttämään jo viime viikolla ja tätähän se sitten tiesi.

Huomenna saadaan odotettuja vieraita ja olenkin kertonut molemmille koirille, että pitäisi osata käyttäytyä. Ei saisi loikkia kuin kenguru, no Minca ei luvannut mitään.

No mä otan mallia Rose´sta niin kuin nytkin.

Ajatuksia

 TÄnään oikein aloin miettimään kun oltiin Mincan kanssa metsässä, että mitä ihmeen tuttua tuossa koirassa oikein on. No keksinhän minä sen siinä on Pilvi  jättiläisenä. Minca on kuin Pilvi ei kestä yhtään sitä, että laitan hihnan kiinni johonkin ja yritän ottaa kuvia. Minca alkaa heti vapauttaa itseään puremalla hihnaa poikki aivan kuin Pilvi aikoinaan joka myös vihasi kiinni oloa. Pilven parhaat vapautus- operaatiot naurattavat vieläkin. Olimme koirakoulussa ja opettaja selitti  että laittakaa koira kiinni ja sitten opetetaan koira kiertämään tolppa tai puu. No ennen kuin opettaja oli lopettanut juttunsa oli Pilvi purrut hihnan poikki ja paineli pitkin kenttää. Toinen ikimuistoinen kerta oli kun Pilvi oli hammaskiven poistossa ja sanoin, että jos viette häntä pissalle niin olkaa tarkkana. Miten kävikään koira  oli purrut hihnan poikki ja kun menin hakemaan sai Pilvi uuden hihnan lahjaksi. Minulla on myös kuvia missä Pilvi istuu leojen vieressä ja yrittää purra heidän hihnojaan poikki eli kaveritkin olisi pitänyt vapauttaa.

Toinenkin ominaisuus on sama kuin Pilvellä, Pilvihän käveli aina mun perässä ja niin tekee Mincakin  joka askeleen. Ainoa ero on ettei Minca hauku koko ajan ja toivon että se ero pysyykin, sillä olen kuullut Mincakan haukahtavan kerran ja meinasi mennä pissat housuun oli se sellainen kumahdus.

Rose´han on ottanut hoitaakseen meidän Turrin rajavartijan tehtävät ja lavitsalla vartioimisen. Kun ilta hämärtyy kaikuu myös tontin rajoilla Rose´n ilmoitus haukku ihan kuin Turri aikoinaan. Olenkin aina sanonut, että Rose´n sisällä asuu pikkuinen Turri.

Metsäilemässä

 Nyt kun sää on viilentynyt päästiin taas metsäilemäänkin. Vauhtia riitti taas tänäänkin ja metsä tarjosi kauneutta ja puolukoita.

Sitten päätettiin ottaa taas kaunis yhteiskuva. Ensin menee aina tovi, että saa Mincan kuvauspaikalle kun kaikki muu kiinnostaa niin paljon enemmän. No vihdoin koirat vierekkäin ja Rose´istuu tapansa mukaan kauniisti. Mincakin istuu, mutta nuo ilmeet ei voi kun nauraa.

Hän on kuin pieni lapsi joka ilveilee valokuvassa. Kun on pakotettu valokuvaan niin tehdään kaikki ilveily liikkeet. No samassa kuvassa kuitenkin ovat. Nyt sataa ja koirat ottavat rennosti

Uusi kokemus

 On minulla pentuja ja koiria ollut montakin ja energistä ja vähemmän energistä, mutta kyllä tämä uusi rotu on ihan ihmeellinen tuttavuus. Tuota energian määrää ei voi hallita se on aivan uskomaton.  Tänään olivat sitten vuorossa vuorenkilpi istutukset.  Päätin tänään, että luovutan, kun en pysty estämään noita tuhoja niin antaa pennun sitten olla pentu ja kaivaa. Ensi kesänä se on jo iso koira ja minun penkkini saavat olla rauhassa tai sitten ei. Jos on pennun ottanut ei sitä voi koko ajan kieltää kun se touhuaa iloisena. Istutetaan sitten ensi vuonna uudet kukat ja laitetaan "aidat" jos tarvitaan. Nyt on enää turha laittaa aitoja kun kaikki on jo tuhottu.

Voi MInca

 Tänään mua on viety taas  6-0 ja Mincan toimesta. Ei pysy vanha ihminen tuon eläimen vauhdissa. Tänään on sitten tuhottu kaikki ne kukkapenkit mitkä on saaneet olla koko kesän rauhassa. Sisälle saapui haiseva yltäpäällä ravassa oleva eläin.

Mitään en ole tehnyt , miksi taas jouduin pesulle.

Aamu alkoi sillä, että Minca oli kaivanut mun tyynyn päiväpeiton alta sillä aikaa kun olin Rose´n kanssa lenkillä ja tyynyliinasta oli jäljellä vain kasa matonkuteita. Seuraavaksi sitten saikin kyytiä minun saapas josta sitten irtosi varresta pala kun vihdoin sain sen saappaan pelastettua.

Mä löysin tän ja löytäjä saa pitää.

Minca tuo mamman saapas heti tänne, sä et saa sitä pitää.

Tässä muutama kuva kaikesta siitä mitä tänään on puuhattu.

Tämä tuoksui ihan raadolta kuten Mincan turkkikin

Tässä kasvoi kivikkokasveja

Tähän oli kaivettu kuoppa kaivamisen ilosta

Tässä kasvoi kurpitsa ei kasva enää

Jäihän siitä kuunliljasta edes lehti jäljelle

Toisessa penkissä on maa kadonnut kukkien alta.

Vain tassun jäljet ovat jääneet muistoksi. En tiedä onko Mincaan iskenyt riiviötauti vai ihan minun ilokseniko näitä tuhotöitä tekee. Talviomenapuustakin on revitty kaikki omenat siltä korkeudelta mihin yltää. Ruokakupit viedään heti pihalle kun ne tyhjenevät ja niitä heitellään siellä. Joten vierivä kivi ei sammaloidu ei edes tämä vanha eukko. No me käytiin Rose´n kanssa lepuuttamassa hermoja.

Sääntöjä

 Minca on tullut siihen ikään, että Rose´on selvästi alkanut asettamaan hänelle sääntöjä. Enää ei saa ottaa Rose´n suusta herkkuja eikä mennä Rose´n ruokakupille. Ei saa rynnätä iholle ja repiä karvoista ilman lupaa. Ei saa illalla kun hämärtyy niin seurata rajavartijaa vaan pitää pysyä tietyn matkan päässä. Hyvin Minca lukee koiraa ja osaa totella Roseá. Minun tottelemiseni onkin sitten ihan toinen juttu.

Kerään mammalle kukkia ja mamma huutaa ilosta.

Niks ja naks mulla on hyvät hampaat.

Pihan kingi

Tämä on Rose´n lempipaikka ja tässä on kiva vartioida.

Nyt suututtaa

 Nyt pieni Minca on vihainen, joku on vienyt kaikki hänen omenansa puusta. Vai olisiko omenapuu itse ne piilottanut. Ei löydä pieni eläin omenoita, tuossa toisessa puussa niitä on mutta ne ovat pahoja eikä niitä halua syödä. No minä olen aika tyytyväinen , että Minca ei saa haettua niitä omenia kun vatsa ei nyt välttämättä tykkää että sinne lykätään mitä tahansa.

Noin ne oksat irtoo niin ettei mitään määrää ja omenia ei vain löydy. Rose´katsoo Mincaa hämmästyneenä, että mitä ihmettä nyt taas tapahtuu.

Nyt on sade saapunut ja tuuli riepoo puita ja minun yksinäinen kumisaapas on viety pihalle. Voi Minca.

Minca voi paremmin

 Onneksi Minca voi jo hieman paremmin ja tänään se kakka on vihdoinkin kiinteytynyt hieman. Kuinka voikaan ihminen iloita kun tulee hyvä kakka eikä paha kakka. Olen tänään saanut paljon apuja eri tahoilta mikä jopa hieman yllättää. Jospa tästä nyt kuitenkin selvitään, no tottakait selvitään.

Minca on tänään haastanut kovasti Roseá leikkiin. Ja välillä on saanut vastakaikuakin.

Mincan turkki putoaa ja sen huomaa kun telmivät niin karvat vain pöllyää. Kun pesin koirat niin se edesauttoi vielä turkin irtoamista.

Rajavartian tehtävät ovat ne päivän tärkeimmät.

Remonttihommia

 Tänään Minca auttoi  Harryä remonttihommissa, Minca hieman ihmetteli miksi Rose´ei yhtään osallistunut poraus hommiin. MIncan lempi homma olisi ollut tuon johdon vetäminen, mutta hän päätti sitten kuitenkin keskittyä enempi työnjohto hommiin. Ehkä se johtui siitä, että mamma huusi aina EI kun Minca lähestyi johtoa.

Rose´sen sijaan otti hommat hieman rennommin eikä pyrkinyt johtamaan työtä mitenkään koska aina kun voi niin pitää levätä.

Mincan vatsa ei ole vieläkään rauhoittunut, mutta on hieman parempi kuitenkin.

Taas alkaa uusi hieno viikko ja siitä ollaan kiitollisia.