perjantai 16. lokakuuta 2009

Vahinko ei varoita


Tänään koin kauhunhetkiä, niin että vieläkin sydän pamppailee, koirat olivat tapansa mukaan pihalla ja kuuntelin aina toisella korvalla ja katselin toisella silmällä mitä mahtavat touhuta, mutta ei mitään ihmeellistä ilmassa. Ilta pimeni ja jossain vaiheessa Harry raahautui pihalle tupakalle ja huusi samassa minulle,jotain on hullusti yksi koirista puuttuu ja jostain kuuluu vaikerrusta. Juoskin pimeässä joka suuntaan (älyntöntä) , kunnes vihdoin tajusin että Diwa puuttuu ja valoa on saatava, kohdistin äänen tulevan tahoista, mikä oli kummallista, sillä meillä on aina tarhat kiinni kun koirat ovat pihalla, tosin tarhoissa on kaksi salpaa ykisi ylhäällä ja yksi alhaalla ja yleensä laitan yläsalvan kiinni kun koirat eivät ole tarhoissa (laiska en jaksa kumartua) Jollain merkillisellä tavalla Diwa oli Lunan tarhassa ja yläsalpa kiinni ja koiran pää oven ja karmin välissä tosi piukassa, salpaa ei saanut auki joten jouduin vääntämään niin paljon kuin jaksoin, että sain sen verran rakoa,että sain koiran pään työnnettyä pois oven välistä. Diwa oli ihan vauhko kun pääsi irti ja säikähdin todella että on kuristunut tai vaurioitunut, no loppu tulos oli kuitenkin pelkkä säikähdys ja Diwa voi jo nyt hyvin ja on rauhoittunut. Tästä lähtein jaksan kumartua ja sulkea kummatkin salvat ovista, Diwa oli varmaan  jotenkin päässyt ulkoapäin tunkeutumaan Lunan tarhaan, sillä Luna oli varmasti jemmannut jonkun luun koppiin ja ahneena eläimenä Diwa oli päättänyt sen varastaa, mutta kuten sanotaan että ahneella on p........-.loppu niin meinasi tässäkin käydä. Kaikkialla näyttää vaanivan jonkinlainen vaara ja ne pitäisi osata tunnistaa.



Diwa



Lotta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti