Tytöt ihmeissään

Tänään päätimme lähteä tyttöjen kanssa tutustumaan miltä se "näyttelykoiran" elämä mahtaisi maistua. Suunnistimme tuonne Raisioon  DOXX-areenalle. Olimme pyytäneet paikalle myös häiriökoiran, "tuomarin" ja valokuvaajan. Tytöt olivat todella ihmeissään ensinnäkin kuka on tuo vieras iso koira?

Tildahan se  siellä oli tulossa mukaan.

Ensin treenattiin kehässä juoksemista, se olikin pennuista kivaa, sai hyppiä, loikkia ja rapsuttaa, koska tuo hemmetin näyttelyhihna kutitti niin paljon. Kaiken hyvän lisäksi mamma syyti nameja minkä ehti. Seuraavana sitten olikin seisomisharjoitus ja tuomarin kopelointi. Tuomari hoiti hommansa ja pennut söivät nameja. Hampaiden näyttäminen ei ollut kivaa, ei tietenkään kuka sitä vois syödä nameja kun toinen tunkee sormia suuhun. Sitten juostiin edes ja takaisin ja ympyrää. Olisi ollut kiva leikkiä ja peuhata tuo juokseminen oli aika tyhmää. Sitten lähdettiin ulos "lenkille" ja pissalle. Ulkona nähtiin autoja ja ihmisiä ja oltiin monta kertaa hihnat solmussa, saatiin Tildankin hihna solmuun, joten meillä kaikilla oli hauskaa. Sitten penuille oli luvassa leikkihetki hallissa. Nyt oli sellainen osuus mikä oli pennuista tosi kivaa. Mentiin putken läpi, usein yhtä aikaa joten siinä oli putkessa ahdasta. Tosca uskalsi menneä pitkän putkenkin läpi. Tinca tyytyi tuohon lyhyempään putkeen. Sitten oli vuorossa renkaan läpi meneminen ja niitä oli kaksi erilaista. Jännittävintä oli ehkä tikarappujen kiipeäminen (unohtakaa mielikuva pennusta kiipemässä hallin kattoon). Seuraavana olikin sitten pujottelu, sekin oli tosi kivaa ja siinä molemmat pennut olivat tosi taitavia. Vielä noustiin korokkeelle istumaan ja käytiin makaamaan.  Ihanaa seurata kuinka luottavaisia nuo pennut ovat kun ei mamma ole vienyt niitä koskaan sellaiseen paikkaan missä pelottaisi niin kaikkeen suhtaudutaan innostuneesti ja uteliaasti. Tämän jälkeen pennut olivat ihan rätti-poikki-väsyneitä ja kun päästiin kotiin niin kupit tyhjenivät hetkessä ja pennut kävivät nukkumaan. Meillä olikin silloin tilaisuus lähteä moikkaamaan Amaliaa tuonne Mynämäelle ja siellä meitä odotti niin iloinen koira ettei mitään määrää. Häntä kieppui ja koira kieppui. Minusta on tullut erittäin hajamielinen ja huonomuistinen, ei tullut nimittäin kameraa mukaan, joten lainasin sitten tuolta Marian sivuilta pari kuvaa ihanasta Amaliasta.

Amalia tutkimassa kenties peuran jälkiä

Kauniit on maisemat Amalian kodin ympärillä

Amalia on kova "metsästämään" ja välillä kotiin tuomisena on vaikka hirvenjalka, toki hirven on kaatanut joku toinen eläin ja Amalia vain kerää rippeet.

Kiitos, että saimme tulla käymään ja nyt iloa riittää pitkäksi aikaa, sillä sellaista hymypoikaa harvoin näkee kun pikkuinen Tobias. Hauska päivä kaiken kaikkiaan.
PS. Valokuvia treeneistä tulee kun valokuvaaja ehtii niitä minulle lähettää.