Älä tule paha päivä

Nyt täytyy sanoa, että viimeinen vuorokausi alkaa lähennellä aika rankkaa.  Olin eilen illalla iloinen, kun Taiga sai viimeisen antibiootin, siitä että vauvojen vatsat ovat kestäneet niin hyvin Taigan lääkekuuriin ja kaiken lisäksi Taigakin on kunnossa, mutta ilo oli ennen aikainen yöllä noin puolen yön paikkeilla alkoivat pennut yksi toisensa perään ripuloida ja se tarkoitti että pyykinmäärä lisääntyi potenssiin 100. Ei se mitään kyllä minä pyykkään kun vain sataisiin vauvojen masut taas kuntoon, onneksi meillä oli jo lääkitys valmiina.

Ihan kohtuuden nimessä tämä olisi kyllä riittänyt, mutta ei noin klo 03 Taiga alkoi taas imettää pentuja ja katselin niitä siinä ihaillen kuten jokaisena muunakin yönä ja kiinnitin huomioni siihe, että mielestäni yksi pentu imi laiskasti eikä hännän asento ollut samanlainen kuin muilla "juomareilla". Ajattelin että taas näen mörköjä siellä missä niitä ei ole, mutta aamulla kun Taiga taas seitsemän jälkeen alkoi imettää huomasin, että samainen pentu kyllä meni nisälle, mutta ei ottanut kiinni nisästä ja ei siis imenyt lainkaan. Lisäksi pentu piti pientä lähes kuulumatonta ininää.

 Tarkastelin pentua ja hieroin hieman masua ja sitten tein päätöksen pentu on vietävä lääkäriin. Ensin selvitin Nestistä päivystääkö oma eläinlääkäriasemani ja onni se oli päivystys vuorossa ja myös ihana lääkärimme Jenni päivystämässä. Seuraava olikin sitten vaikein osio, saada KePoni hereille nopeasti ja ymmärtämään, että nyt pitää lähteä heti sinne eläinlääkäriin, no onneksi kahvikupposen jälkeen hän sitten starttasikin pentu karvalakissa kohti Raisiosta. Minä ryhdyin soittamaan lääkäriasemalle ja kun sain yhteyden kerroin että meiltä ollaan matkalla sinne.

 Harry pääsi hyvin perille pennun kanssa ja lääkärin tutkimus ja pennun röntgenkuvaus osoitti, että pennun suolisto on täynnä ilmaa, arvasin sen kyllä sillä kaikki ovat sellaisia imureita kun tuota maitoa vedetään masuun. Mutta kaikkea kauheaakin tietenkin ehdin maalta seinälleni mielessäni. Pentu sai  myös nesteytystä, koska oli jo hieman kuiva kun ei ollut saanut nestettä tarpeeksi, lääkkeet ja kotihoitoon.

 Potilas peiteltiin lämpimästi nukkumaan omaan pentulaatikkoon, heti kun Taiga oli hoitanut pennun ja nuollut kaikki vieraat hajut pois. Nyt vain sitten toivotaan, että ilma alkaa poistua tuolta peräpään kautta ja pentu alkaa pikaisesti syödä itse.

 Päivä kului huolesta soikeena ja pyykkiä pesten, ruokinta aikana pikkuinen ei vain halunnut ryhtyä syömään ja minun huoleni määrä lisääntyi  ja lisääntyi. Vatsaa hierottiin ja parasta toivottiin.

KLo 15 hermo ei kestänyt, vaan päätin soittaa uudelleen lääkäriasemalle ja sainkin eläinlääkärin puhelimeen, keskustelimme pitkään eri vaihtoehdoista ja päädyimme, että koska pentu oli nesteytetty niin katsotaan vielä pari syöttöä jospa se ruokahalu heräisi ja jos ei niin sitten pentu viedään huomenna takaisin lääkäriasemalle.

Jännityksellä odotin seuraavaa syöttöä ja  IHME IHANA IHME pentu riensi ensimmäisenä syömään ja sökin pitkän rupeaman imu oli voimakas ja helpotus oli suuri. Tältä osin näyttää hyvältä.

 Nyt voimme keskittyä seuraavan ongelman ratkaisuun eli tuon ripulin, no senkin pitäisi alkaa kohta helpottamaan kun vain lääke ehtii vaikuttaa.

 Taigan kanssa kun asiasta keskutelimme ja samalla Taigaa rapsuttelin osui sormeni johonkin "näppylään" ja tarkempi katselmus osoitti, että Taigalla on punkki, siis meidän koirissa ei koskaan ikinä ole ollut yhtään punkkia ja mistä sen Taiga nyt on saanut joka ei liiku juuri pentuhuoneesta muuta kuin pihalle pissalle. Ei muuta kuin punkin poisto-operaatioon. Sain punkin poistettua ja julma luontoni tuli esille kun poltin punkin ja sitten vielä huuhdoin sen vc:stä alas. Nyt alkaa siis tätä lajia riittää ja toivonkin taas niitä parempia päiviä seuraavaksi. Mutta loppuun todettakoon, nämä ovat kuitenkin pieniä vastoin käymisiä, pennut voivat hyvin ja kaikkien painot olivat tänääkin nousseet.