perjantai 28. elokuuta 2015

Luopumisen päivä

Tänään olen luopunut kahdesta suuresta asiasta. Ensimmäinen luopuminen koski työelämän taakse jättämistä. Tapasin kaikki ihanat työkaverit tänään ja minulle oli järjestetty hienot läksiäiset.
Lahjoja sylintäydeltä. KIITOS.

Olen varmasti joskus maininnut, että lempikukkiani ovat auringonkukat ja lempijuomani kuohuviini. KIITOS.
 Tuntui ihan hienolta kun sai kuulla, lausahduksia täältä sekuului pitkästä aikaa Arjan iloinen nauru ja korkokenkien kopina. Joku jopa yritti uskotella kaivanneensa. Tilaisuus oli iloinen ja riemullinen. Olin myös pyytänyt että läksiäisissäni ei turhia korulauseita loruilla. Sillä jos on ollut kiitettävää niin sen on ehtinyt sanoa ja jos on ollut rakentavaa krittiikkiä niin sen aika on nyt mennyt ohi. Tällaisen runon olivat minulle rustanneet.
-Kyllä te vietätte elämää!
-Korjaatte, puuhatte hypitte aamusta iltaan.
-Mokoma hosuminen voi olla vaarallista.
-Johan sitä masentuu kun vain ajattelenkin kaikkia niitä, jotka tekevät työtä ja raatavat.
-Iloisia päiviä heille, joka ei
enää tee mokomaa hosumista Nesteellä.
-Varo kuitenkin puuhastelun ja hyppimisen vaaroja vapaaherrattarena.
Tinca

Työpaikasta luopuminen oli helppoa ja iloista, mutta toinen luopuminen on minulle vaikeaa, tiedän tehneeni oikein, mutta se vain satuttaa vaikka samalla olen helpottunut ja onnellinen. Tähän tilanteeseen on olisi uskonut koskaan joutuvani. Minulla on ensimmäisen kerran tilanne, että joku koiristani ei ole onnellinen meillä, rakas Tinca ei vain sopeutunut meidän isoon porukkaan, Tinca voi päivä päivältä huonommin eikä ollut onnellinen koira. Kaksi viikkoa sitten tein raskain mielinn päätöksen, että etsin Tincalle uuden kodin, ystävättäreltäni sain vinkin eräästä ihanasta perheestä joka saattaisi olla kiinnostunut hieman isommasta pennusta. Hän antoikin heille yhteystietoni ja perhe otti yhteyttä minuun. Sovimme, että Tinca menee kahdeksi viikoksi kokeeksi heille ja tänään sain heiltä tiedon, että he ovat halukkaita antamaan Tincalle uuden kodin luonaan. Nyt Tinca on päässyt kotiin missä voi olla onnellinen. Olen ikuisesti kiitollinen tästä asiasta. Itseni kanssa joudun vielä tekemään paljon töitä jotta pystyn tämän asian hyväksymään vaikka tiedän tehneeni oikean ratkaisun. Tinca jäi tähän Turun alueelle ja jonain päivänä voin mennä Tincaa katsomaan kun aikaa hieman kuluu ja vettä virtaa Aurajoessa. Tinca on perheen ainoa koira ja saa paljon huomiota ja paljon on tietenkin uusia asioita opittavana. Toivotan sydämestäni onnea Tincan uudeen elämään. Kuvia Tincasta näemme jatkosakin.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti