tiistai 25. elokuuta 2015

Tunteikas päivä

Tänään on ollut taas hyvin tunteikas päivä. Lähdimme aamulla hyvän ystäväni Marjannen ja Keelan kanssa kohti Porvoota äitini ja isäni luokse. Autossa nauru raikui ja matka vierähti tosi nopeasti. Isäni on edelleen sairaana ja odottaa Meilahteen pääsyä kiireellisenä tapauksena. Ihana oli kuitenkin heitä nähdä. Isä ja äiti saivat myös tänään uudet mersut (rollaattorit) mistä he olivat hyvin iloisia. Kaiken kiireen keskellä tapasin myös ystäväni Helyn, juttua olisi ollut tunneiksi ehkäpä jopa vuorokaudeksi, mutta nyt olivat aikataulut niin epäsopivat että ehdin vain lyhyesti nähdä ystävääni.
Kiitos rakas ystävä muistamisesta, vaikka kaikista parasta oli nähdä sinut säteilevänä omana itsenäsi, vaikka tapaamisemme olikin lyhyt.

Monessa asiassa olen epäonnistunut mutta yhdessä asiassa olen onnistunut. Olen onnistunut saamaan itselleni mailman parhaat ystävät.

Suuret suuret kiitokseni.
 Pakko vielä palata eiliseen retkeemme jälleen olin liikkeellä hyvän ystävän kanssa. Pysähdyimme Paloman kanssa jäätelölle ja meitä lähestyi kaksi miestä, ehkä siinä 40-50 vuotiaita, he kysyivät saako Palomaa silittää. Tarja antoi luvan ja lähti ostamaan jäätelöitä ja minä jäin Paloman kanssa odottamaan. Nuorempi miehistä lausumaan : Tämä on ihan samanlainen koira kun minulla on , onhan tämä leonbergi? Minä: Juu on leo. Siihen mies vastaa juu minulla samanlainen uros, mutta se ei ole leonbergi. No minä vastsin : Tämä on kyllä narttu, jolloin toinenkin mies kantoi kortensa kekoon sanomalla, ei tämä koira muutenkaan ole samanlainen, sillä tämän koiran turkki on hoidettu. Tähän nuorempi mies vastasi: Taitaa flikat hinkata tämän koiran turkkia enemmän kuin omaa friisyyriä. Miehet poistuivat huoltoasemalla ja palasivat hetken kuluttua, jolloin vanhempi mies kysyi saanko antaa tuolle koiralle suukon kuonoon? Minä: ole hyvä ja Paloma sai suukon. Sitten miehet suunnistivat autolleen ja nuorempi mies huikkasi mulle, turhaan te siinä nätisti odotatte se toinen nainen poistui takaoven kautta. Jälkeenpäin tuli mieleen, että onneksi mun frisyyri ei ollut kunnossa sillä en olisi kyllä suukkoa halunnut näiltä prinsseiltä.
Tälä frisyyyrillä irtosi pusu.
Sitten on pakko vielä kertoa mitä tapahtui eilen illalla. Keela oli isojen koirien kanssa pihalla ja yht´äkkiä isot koirat alkoivat haukkua aivan oudosti, Harry juoksi katsomaan niin Keela oli pudonnut vesitynnyriin ja seisoi siellä kaulaansa myöden tassut tynnyrin reunalla, tai ei se ole voinut pudota joko pudotettu tai kiivennyt tai???? En voi kuuna päivänä ymmärtää miten koira on tynnyriin päätynyt, tynnyri on vajan räystään alla ja olemme pitäneet siinä sadevettä jota koirat ovat voineet juoda, nyt tynnyri on tyhjennetty. Tapaus säikytti niin paljon ettei tullut kamerat ja kuvat mieleen.
Nyt tyhjennetty tynnyri

Tuolla se räpiköi

Ei me Keelaa tuonne tuupattu vaikka on se välillä niin rasittava.
Keela ei seikkailusta ollut moksiskaan, vaan paineli pihalla ja perunapellossa korvat leppattaen, sillä seurauksella, että joutui pesulle ja pesu oli suoritettava neljään kertaan sen verran kuraa oli pieni eläin itseensä kerännyt.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti