lauantai 31. joulukuuta 2016

Eletään kuin viimeistä päivää

Tänään tuo lause on niin paikkansa pitävä ja menossa on sitten vuoden viimeinen päivä. Tässä vaiheessa aina tulee selattua vuoden tapahtumi päässään ja sitä miettii mitä tästä vuodesta jäi jäljelle. Koirien kanssa olemme harrastaneet  kaverikoiratoimintaa  ja siitä BB sai tunnustusta Turun messukeskusken näyttelyn yhteydessä.
Mukana kaverikoira toiminnassa on ollut myös Pilvi joka sai oman huivinsa ja tietenkin mummo Lotta.


 Koirien kanssa on muutenkin käyty pienissä treeneissä ja hauskaa on ollut. Kuten tässä Keela on Kupittaan puistossa Jirka Vierimaan opissa. Koirat ovat myös lenkkeilleet lähimetsissä mikä on koirista tietenkin tosi hauskaa ja joskus on ollut kaverikin mukana.
 
Myös sairautta on mahtunut tähän vuoteen paljon minusta ihan liikaa. Oma sairauteni alkoi muuttua tuskalliseksi heti vuoden alusta ja viimein sitten asiaan tuli helpotusta 22.12 kun olin operaatiossa missä se poistettiin mikä pahensi. Koirillakin on ollut erilaisia operaatioita, Lotta kävin hampaan tai oikeastaan usean hampaan poistossa.
Lotta
 
 Lotan hampaat olivat halkeilleet mihin varmasti osa syyllisenä on ollut runsas luiden syönti. Pilvi kävi myös hammasoperaatiossa eli Pilveltä puhdistettiin hammaskivi pois hampaista.
Pilvi toipuu
 
BB:tä kohtasikin sitten vakavampi sairaus, märkäkohtu ja silloin mentiin vauhdilla yöllä eläinsairaalalle, apua saatiin ja kohtu poistettiin ongelmista huolimatta onnistuneesti.
BB toipuu hienossa raitapuvussaan.
 Taiga kävi myös silmäpeilauksessa ja kauniit silmät todettiin terveiksi.

 Jyryn ja Luken perheessä koettiin raskas penetys ja kumpikin perhe joutui luopumaan  koirastaan. Se sattuu aina kasvattajan sydämenn kun oma kasvatti siirtyy sateenkaarisillan tuolle puolen.
Luke
 
Jyry

Kiitokset vielä kerran kummankin koiran perheille hyvästä rastavasta kodissa missä pojat saivat elää. Ihmispuolella sain itsekkin surun vieraakseni kun menetin oman isäni kesän korvalla.
Isä on poissa
 
 Mutta koska elämä vain jatkuu raskaista menetyksistä huolimatta oli aika antaa Taigan ja Maxin vauvoille lupa syntyä tähän mailmaan.
Max

Taiga

Belunan Sirius-pentue

Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan ei tässäkään tapauksessa joten 12 pennun pentueesta saimme 6 pientä tähteä ja 6 suloista pentua. Menetys oli suuri ja raskas, mutta sellaista se kasvattajan arki on. Pennut kasvoivat ja muuttivat omiin koteihinsa.
Ensimmäisenä kotiin lähti Lumo
 

Luopumisen tuskaa


Monenlaista luentoa olen käynyt kuuntelemassa jasuurimpana saavutuksena oli se että sain kasvattaja-akatemian päätökseen.
Todistus kädessä.
Koirat ovat myös viettäneet syntymäpäiviä ja Lotta saavutti jo 9 vuoden iän ja nuorimmainen Keela 1 v.
Tosca 2 v
 
Koiranäyttelyissäkin kävimme, voisi melkein sanoa, että ahkerasti ja Taigan uskomaton menestys ilahdutti kovasti, sillä omasta Taigastini tuli kolmessa prättäisessä näyttelyssä Suomen muotovalio.


SMV Taiga


 Kahdet häätkin saimme viettää ja toiset olivat ystävättäreni häät täällä Turussa ja toiset veljen tyttären häät Tanskassa.
Juhlallisena

Tanskan maalla
 Tänä syksynä ei ollut isää poimimassa puolukoita joten itse oli mentävä metsään ja saalistakin tuli.



Itse poimittuja

 Kesästä nautittiin yhdessä karvaisen perheemme kanssa ja välillä yritettiin tehdä jotain järkevää.
BB ajattelee järjellä

Tosca nauttii uimisesta

Antaa auringon lämmittää.
 
Keskikesän juhlaa vietettiin hyvien ystävien hyvässä seurassa.
Herkkuja valmistumassa

Ystävät ovat parhautta

Äidin kanssa suunnistimme lomalle pohjanmaalle  isän kotipaikalle ja luoja itki haikeutta kanssamme koko viikon.

Mökkielämää.
 
Äidin kanssa vietettiin myös yhteisiä synttäreitä ja tuon kakkunelman valmisti poikani Toni


Äiti vieraili myös luonamme ja kävimme tutustumassa kasvien ihmeelliseen mailmaan.
Kasvattini ovat myös muistaneet minua monenlaisin tervehdyksin koko vuoden ajan ja kertoneet aktiivisesti mitä kaikkea he ovatkaan perheidensä kanssa puuhanneet.
Eemeli on matkustellut paljon perheensä kanssa, muta parasta on aamukahvit oman isännän kanssa.
Paloma ja Reno harrastavat patikointia
 
Neco on kirjastossa lukukaverina
Paljon on siis vuoteen 2016 mahtunut iloa ja surua, mutta nyt olemme aloittamassa uutta vuotta 2017 ja Belunan kennelin porukka toivottaa kaikille ystävilleen  parasta vuotta ikinä.

 

2 kommenttia:

  1. Sinulle Arja iso kiitos tästä blogista, jonne päivittäin kirjoitat hauskoja, elämänmakuisia tekstejä ja myös paljon opetuksia!!
    Iloista uutta vuotta koko perheellesi!!
    Hanna

    VastaaPoista