Pennun opettaminen

Koiran pennun sosiaalistaminen on asiana aivan ykkösasioita pennun / koiran elämässä. Puhutaan aina, että 4-12 vkoa on tärkein sosiaalistamisen jakso ja sitä se varmasti onkin, sillä siitä eteenpäin asiat muuttuvat hieman vaikeimmiksi, mutta missään tapauksessa pentu ei ole valmiiksi sosiallistettu kun se täyttää 12 vkoa vaan sitä työtä jatketaan täysillä. Koko koiran elämän koira tarvitsee ihmisen tukea joissain uusissa ja pelottavissa asioissa, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Koiran sosiaalistaminen on äärimmäisen tärkeä enkä voi sitä liikaa korostaa, sillä se tulee vaikuttamaan koko koiran elämään, se vaikutaa  mm. siihen tuleeko koirasta ehkä remmijähjä, suhtautuuko se vieraisiin epäluuloisesti, ajaako se takaa polkupyöriä, haukkuuko se esim. piha-aidalla kaiki ohikulkija, vai kuunteleeko se sinua ja tekee niitä asioista mitä yhdessä olette opetelleet. Et pysty sosiaalistamaan pentuasi kotipihalla vaan sinun on lähdettävä pennun kanssa suureen mailmaan, vie pentu esim. rautatieasemalle katselemaan ihmisiä, voitte matkustaa bussilla, sillä oma autohan pennulle varmasti tulee nopeasti tutuksi. Menkää vieraisiin paikkoihin esim. voitte istuskella linja-autopysäkillä syömässä nameja kun auto ja ihmiset menevät ohi. Menkää kauppoihin mihin saa ottaa koiran mukaan (Turussa ainakin Bauhaus), menkää kaupunkiin jos asute maalla kulkekaa pieni matka ihmisvilinässä. Menkää pentukouluun (positiivisen kouluttamisen kouluun) , menkää koirakahviloihin tai baareihin mihin saa ottaa koiran mukaan, yllättävän moneen paikkaan saa mennä kun vain kysyy luvan. Käykää lemmikkieläinliikkeissä hengailemassa, käykää tutustumassa eläinläkäriasemaan minne aiotte viedä pennun rokotuksille. Antakaa ihmisten kosketella pentuanne valvonnassanne, älkää antako ihmisten kumartua pennun päälle vaan pentu saa mennä omaehtoisesti kyykyllään olevan ihmisen luo. Älkää antako lapsilauman tulla pentunne kimppuun vaan sekin tehdään hallitusti yksi kerrallaan. Opstakaa ja valvokaa ja jos huomaatte että pentua alkaa ahdistaa harjoitus lopetaan sillä erää siihen, näitä kaikkia asioita pitää toistaa toistaa ja vielä kerran toistaa. Palkitkaa koiraa onnistumisesta sekä namilla että kehulla (pentukansiossa materiaalia) Viekää pentu metsään, pellolle jne.  TEHKÄÄ TÄMÄ NYT,  EI JOULUN JÄLKEEN EIKÄ JUHANNUKSENA VAAN IHAN JOKAIKINEN PÄIVÄ. ÄLKÄÄ MENKÖ koirapuistoihin.

Ei enää pentuja mutta aikuisetkin nauttivat sosiaalisesta elämästä.

Kun panostatte tässä vaiheessa tulee elämänne koiran kanssa olemaan sitä mistä olette unelmoineet, mutta jos nyt ette jaksa tehdä asioita pennun kanssa elämänne koiran kanssa voi olla myös pahin painajainen ja sitähän meistä ei kukaan halua. Pentua ei myöskään rangaista heittelemällä sitä erilaisilla kolinapulloilla, sitä ei lyödä eikä sitä selätetä, sitä ei ravistella, sille ei huudeta eikä murista, sillä pelolla kouluttaminen aiheuttaa koiralle agresiivistä käytöstä ja huonontaa omistajan ja koiran suhdetta. Ja jos koira pelkää omistajaansa niin ei se halua myöskään tehdä asioita yhdessä vaan puolustautuu. Muistakaa aina että koira on sekaravintoa syövä peto ja koira ei ole karvainen lapsi vaan eläin jolla on eläimen käytös.