Sisäisen sarvikuonon johdatus

Olen varma, että sisälläni asuu jokin pieni sarvikuono, joka houkuttelee minua tekemään typeriä ja vääriä päätöksiä. Olin Taigan ja Keelan kanssa lenkillä ja yht äkkiä muistin että siellä suolla on aina niin ihanaa talvella kun se on jäässä. No varmaan onkin kun se on jäässä, eihän nyt ole ollut mitään pakkasia joten suo ei ollut jäässä. Päätin kuitenkin edetä muistamaani polkua joka kulkee suon reunassa ja jotenkin alkoi ahdistaa kun suopursut olivat kasvaneet kiinni toisiinsa tai ainakin ne pitivät kiinni toisistaan niin että jouduin raivaamaan polkua kuin viidakossa konsanaan. Pääsimme pois suolta ja olin jo ihan uupunut. Sitten tapahtui se mitä ei olisi tarvinnut tapahtua suon reunaan oli kaivettu valtaoja ja Keela hyppäsi suoraan ojaan ja jää rikkoutui ja Keela vajosi sinisenmustaan haisevaan liejuun. Sen verran korkeat olivat ojan reunat, ettei Keela päässyt ylös yityksistä huolimatta, joten apuun oli mentävä, otin Taigan hihnaan ja sidoin hihnan jalkaani kiinni ajatuksena oli että toimisi painona jos alkaisin liukua ojaan kun kävin mahalleni ja yritin saada Keelasta otetta. Onneksi tällä kertaa olin jättänyt koirille pannat kaulaan ja sain otteen Keelan pannasta jolla pystyin vetämään Keelan lähemmäksi ja sain otteen Keelan paksusta turkista ja pystyin vetämään Keelaa niin paljon ylöspäin että irtosi mudasta. Itse en myöskään pudonnut mutaan ja Taigakin oli rauhallinen eikä vetänyt jalkaani irti. Jälkeen päin vasta mietin, että ei o0llut viisasta köyttää Taigaa paionoksi, jos olisin pudonnut ojaan olisin ollut siellä jalkapystyssä ja hihna jalassa ja Taiga olisi luultavasti temponut kuin viimeistä päivää, että olisi välttynyt putoamasta ojaan. Olin minä loppu kun vihdoin pääsimme kotiin ja Keela reppana oli takapää ihan jäässä ja haisi kuin se kuuluisa naalin raato. Keela on pesty ja tuoksuu taas hunajalle ja kuivumisen jälkeen lähti pihalle kertomaan kavereille seikkailustaan. Pahimmassa tapauksessa olisin joutunut soittamaan apua paikalle, että olisin päässyt ojasta pois mutta en minä ihan heti sitä ratkaisua olisi tietenkään tehnyt, muutaman väärän päätöksen ennen sitä olisin kokeillut.

Missä se on se polku

Mamma oikeesti tässä ei ole mitään polkua

Suon reunalla oli tehty jotain raivauksia

Tässä vielä kaikki hyvin kunnes Keela tuolta ponnisti suoraan sinne rapakkoon.

KePolle kun kerroin mitä oli tapahtunut, niin kommentti oli että: Miten se nyt sulle kävi tuollainen juttu eihän sulle yleensä mitään tapahtu ?