Sellainen koira kuin emäntä

Juttelin tänään äidin kanssa siitä, että olisiko joku koirista voinut syödä sormipatterin koska en etsinnöistä huolimatta onnistunut löytämään kahta kadonnutta sormipatteria pihaltamme, sillä eilen luultavasti Keela oli purkanut toisetkin jouluvalot puusta pois.

Äitini sanoi, että ei se ihme jos mun koirat syö kaiken kun sellainen minäkin olen lapsena ollut. Minä olin syönyt metallisen kuulan , ei ihan mikään pieni kuula. Sitä oli sitten useita vuorokausia odoteltu poistuvaksi. Lopulta se sitten olikin putkahtanut pottaan. Minäkin soitin eläinlääkärille, mutta hoitaja oli sitä mieltä, että voimme odotella rauhassa patterin poistumista jos olisi sattunut niin että sellaisen joku olisi syönyt, mikä on kuitenkin enempi epätodennäköistä.

Äiti myös kertoi, että minulla oli pienenä tapana myös laittaa pienet esineet nenään mm. ison nepparin. No ainakaan paristot eivät olleet kenenkään koiran kuonossa. Kauniit yöunet teille toivottaa ihana Liam.

Nukkukaa hyvin