Rompetorilla

Tänään pieni eläin pääsi elämysmatkalle Zoolandian Rompetorille jossa käynti on muodostunut lähes vappuperinteeksemme.. Rapsuttavia käsiä oli kymmeniä jospa ei peräti sata. Isoa ja pientä kättä ja kaikille tuli hymy huulille jotka kätensä Rosén turkkiin upottivat, jopa aikuiset ohi kulkevat miehet huutelivat voi miten ihana pentu. Monta koira ystävääkin nähtiin ja yksi leonberginkoirakin Piki. Tällä kertaa porukkaa oli aivan valtavan paljon, mutta ensimmäisen kerran minä en todellakaan ehtinyt katsella mitään heräteostoksia, koska me Rosén kanssa etenimme hyvin hitaasti johtuen Rosén valtavasta suosiosta. No pääasia olikin , että Rosé saa paljon hyviä ihmiskokemuksia ja se kyllä toteutui.

 Sitkeästi ihmisten mielissä elää käsitys, että leonberginkoira on laumanvartija, joten taas oli mahdollisuus jakaa myös oikeaa tietoa rodusta.

 

Kuultiin yös monta tarinaa ihmisten omista koirista ja  myös oman pennun odottajat olivat innoissaan Rosésta

 Saipa Rosé lausunnon, että hän on varmaan tuleva halikoira kun tykkää niin paljon rapsuttajista.

 Me tavattiin myös yksi leo ystävä Piki, joka oli myös lähtenyt vappua viettämään, hienosti Piki laskeutui Rosén tasolle.

 Tämä 5 kk vanha mäyräkoirakin oli lähtenyt sosialistumaan emäntäsnsä kanssa.

 Jännä seurata kuinka Rosé suhtautui erilaisiin ihmisiin toisten luo hän meni suoraan syliin ja esim. parrakkaat miehet olivat ihan  ihania. Toisen luo mentiin vain rapsutettavaksi, mutta ei juurikaan otettu muuten kontaktia. Eräs mies kertoi minulle, että kun koira haistaa ihmisen kättä, niin siitä hajusta se tietää onko ihminen ystävä, no voihan se niinkin olla ainakin mies sai lipasun Rosélta.

Koiran pennulla on kyllä maaginen voima saada ihmiset hymyilemään ja juttelemaan toistensa kanssa. Minun mielestäni ihmiset tarvitsisivat enemmän kiranpentuja elämäänsä niin se toisi valoa ja rakkautta risukasaankin. oliko vähän puolueellinen mielipide, mutta minun mielipiteeni)