Tänään päästiin pitkästä aikaa metsään kun ei ollut niin kuuma. Koirista varsinkin se oli virkistävää oli taas niin paljon hajuja.
Koirat painelivat Kepon perässä ja minä hidastelin kameran kanss perässä.
Kukas se siten huomasikaan että mamma on jäänyt porukasta ja tuli etsimään, no sehän oli Keela. Keela kyllä huolehtii että kaikki pysyvät mukana.
Tässä tuoksuu joku ihana haju ja mä nuuhkin sen kaikki itselleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti