Olemme asuneet tässä reilusti yli 20 vuotta ja koskaan meidän omaan paratiisiimme ei ole luikerrellut käämettä tänään se kuitenkin tapahtui. Olin menossa pihan poikki katsomaan alppiruusujani kun kohtasimme keskellä pihaa minä ja kyy. Kyy oli harmaa ja todella pitkä hoikka käärme. No mitä ei ainakaan kannata tehdä no ei ainakaan huutaa: Harryyy täällä on KÄÄRME. Se mitä tapahtui silmän räpäyksessä oli, että kumpikin koira heräsi ja tuli pää kolmantena jalkana minun luokseni missä on mikä on. No ei auttanut kuin pinkasta juoksuun ja huutaa koirat mukaansa ja onneksi koirat tottelivat hvin, mutta seurauksena oli se että kun Harry pääsi paikalle niin käärmettä ei löytynyt mistään. Ei jäänyt odottelemaan sitä että olemmeko tietoisia, että on rauhoitettu eläin. Koko päivän olen etsinyt sitä hiton käärmettä, mutta eihän sitä ole löytynyt tältä tontilta, pihallamme on miljoona ja yksi piilopaikkaa on kiviä ja kannon koloja ja pitkää luonnon heinää ja metsää ja koirankopin alustoja ja pusikoita ja puupinoja. Pakko luovuttaa ja toivoa että sopimukseni käärmeiden kanssa pitää. Minä en tee heille pahaa ja he eivät pure minun koiriani. Mutta jos he sen kuitenkin ilkeyksissään tekevät minun kostoni on kuolemaakin pahempi. Toivottavasti käärme oli vain läpikulku matkalla ja on poistunut metsän uumeniin. Tätä olen pelännyt kun niin paljon on metsää kaadettu juuri kyiden pesimisalueella, että ovat sitten ihan eksyksissä ja lähteneet muille alueille kuten nyt meidän pihalle.
 |
| Kultasade on alkanut pihalla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti