Tänään ajattelin, että en lankea suppilovahveroiden houkutuksiin vaan kuljen ohi reippaasti, otin kuitenkin veitsen mukaan jos jotain tosi hienoja sientä löytyy niin ehkä sitten. Taskut täyteen muovipusseja ja veitsi suojaan siten että jos kaadun niin ei ainakaan lävistä minua heti. (tyhmää, tiedän). Sitten vielä kumisaappaat jalkaan, joissa oli reikä, mutta eihän sitä suolle olla menossa. Paras asia vielä mukaan riistaviettinen koira. Puhelin jätettiin kotiin koska akku veteli viimeisiään. No olisihan se ollut fiksua kirjoittaa lappu minne oltiin menossa no ei tullut kirjoitettua. Aurinko paistoi ja vaikka ei suolle mentykkään alkoivat villasukat tuntua hieman kosteilta, mutta matka jatkui ja wau miten hienoja suppilovahveroita, ihan pakko kerätä vaikka on jo pakastettu ja kuivattu. Sieniä löytyi ja löytyi ja sitten se koira tempaisi taisi saada vainun peurasta, no sen olen oppinut, että hihna ei kädestä irtoa vaikka pää osuisi männyn kylkeen, no onneksi se ei ollut pää tällä kertaa ainoastaan ranne ja kämmenselkä saivat mojovan iskun. Koira pysyi kuitenkin tiukasti hallinnassa ja sienet pussissa ja veitsi kädessä. Sienet, koira ja minä päästiin kotiin ja niinpä se taas kuivuri hyrrää.
 |
| Hitsi kun tosta mammasta on tullut niin taitava, ettei sitä saa yllätettyä millään, ei irtoa hihna vaikka kuinka yllätys tempasin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti