Aina sanotaan, että ihmisen paras ystävä on koira, no totta sekin omalla tavallaan. Tänään oltiin viemässä viimeinen tervehdys ihmisystävän haudalle ja saattelemassa hänet viimeiselle matkalle. Tällaisina hetkinä sitä taas tajuaa, että tärkeitä ne ovat ihmisystävätkin. Koirat ovat kuitenkin saattanet monet ystävät yhteen kuten tässäkin tapauksessa olimme koirien kautta tutustuneet.
Pappi kuvasi erittäin kauniisti ihmisen elämän matkaa kun syksy saapuu niin matka päättyy kuten kuihtuu ruoho ja kukat syksyllä niin päättyy ihmisen matkakin kun syksy saapuu hänen elämäänsä. Tilaisuus oli kaunis ja koskettava. Kaunista oli se, että muistotilaisuudessa juhlittiin ystävän elämää eikä mietitty vain hänen kuolemaansa, sillä olihan hän saanut elää hyvän elämän ennen oman elämänsä syksyä.
Jälleen kerran olkoon tämä muistutuksena, pitäkää huolta ystävistänne kun he ovat täällä, pitäkää yhteyttä ja tavatkaa ja olkaa toistenne tukena eivät ne karvaiset kaverit ihan kaikkea korvaa vaikka hyvin tärkeitä ovatkin.
Lähdit niin hiljaa, että aamu vaan kuuli.
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli.
Mutt´sydämiimme läpi elämän jätit muistosi lämpimän.
(Aki Sirkesalo)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti