Kyllä illat ovat lyhyitä ja hämärä ja pimeä tulee nopeasti. Kun lähdettiin lenkille oli vielä valoisaa, mutta kun nyt tultiin niin on ihan pimeää. Nettikin on vaihteeksi ollut todella hidas, että melkein on käynyt hermoon. Mutta onneksi tämä kasvattaa luonnetta ja siitä on myös hyötyä koiran kasvatuksessa. Diwan juoksu alkaa osoittaa laimenemisen merkkejä ja tyttö on huomattavasti alkanut taas rauhoittua ja lenkit ovat mukavia. Kerättiin viimeisiä voikukan lehtiä kaneille ja hieman myös puolukan ja mustikan varpuja. Isot leikkuupuimurit täyttävät lähes koko tien kun ne ohittavat kapeilla teillä Leikatut viljapellot ovat kauniita vaikkakin syksyn ruskeita. Luna ei sitten taas suostu syömään yhtään mitään voi onnetonta kun tuo juoksu saa Lunan aina ihan pois tolaltaan ja ruokahalu loppuu ihan kokonaan, ei kelpaa edes pannari, mikä sentään on herkkua.
Jaa tuolla kaukana sitten on meidän koti?
Komea tattikin löytyi, taidan olla oikea sieni koira.
Mihin se mamma nyt hävisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti