Tänään kevään kauniina hetkenä on Mooseksen "isoveli" Santtu nukkunut pois sairauden uuvuttamana. Santtu oli paras isoveli mitä pikkuinen Mooses olisi koskaan voinut saada muuttaessaan Mikon ja Sadun luokse. Niin paljon iloa ja rakkautta kuin nuo meidän karvalapsemme meille antavatkin niin yhtä suuri on myös tuska luopumisen hetkellä, mutta kaikkein suurinta rakkautta on se, että silloin kun elämä ei enää ole koiran arvoista vaan kivut ja vaivat vievät rakkaan lemmikin voimat pitää pystyä luopumaan vaikka se sattuukin niin paljon. Moni on minullekkin sanonut, en ota koskaan koiraaa koska siitä on niin vaikea luopua, mutta minä en koskaan sen asian takia jättäisi elämättä näitä hienoja päiviä mitkä olen omien lemmikkieni kanssa saanut viettää vain sen takia, että minuuun tulee sattumaan kun yhteinen matkamme päättyy.Otan osaa Sadun ja MIkon suureen suruun ja toivotan heille jaksamista.
Mooseksesta kuva Santulta jääneen possulelun kanssa. Mooses omi sen välittömästi kun kotiuduttiin eläinlääkäristä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti