Olipas tänään surullinen päivä sain niin ikäviä uutisia kahdeltakin taholta, että meni mieli ihan maahan. Kotiin päästyäni lähdin Milanan kanssa pitkälle lenkille ja siellä kävellessä selvittelin surullisia ajatuksiani ja kyllä tämä elämä niin rajallista on että pitäisi muistaa elää joka ainoa päivä niin kuin se olisi viimeinen päivä. Koskaan ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu.
Kuinka kauniilta nämä ensimmäiset leskenlehdet näyttävätkään.
Metsässä lunta löytyy kuitenkin vielä runsaasti.
Tuulitukka Milana
Tarkkana saa olla mihin se tuokin traktori on menossa.
Miksi kaikki jätetään keskelle tietä ettei pääse kulkemaan.
Erään kilpailuvastauksen mukana tuli tämä ihana naurava sisilisko. Aivan ihanaa "aforismi" satoa on tullut ja niin monipuolisia juttuja, mutta lisää sopii mainiosti kilpailuaikaa on vielä jäljellä. Seuraavat eläimet ovat jo saaneet oman lausahduksensa - koira-kissa-käärme-pyy-karhunpoika-lehmä-kärpänen-härkä. Koirat taitavat johtaa tällä hetkellä.
Hän suojelee köyhän isäntänsä kuin tämä olisi prinssi: George G Vest on todennut näin koirastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti