maanantai 7. syyskuuta 2015

Ei valoa risukasaan vieläkään

Päivät kuluvat yksi toisensa jälkeen odottaessa uutisia isästä. Nyt selvisi, että kadetri joka laitettiin vihdoin viime torstaina ei toimikkaan vaan on  väärässä paikassa ja tänään isä on jälleen kiidätetty Meilahteen Helsinkiin ja operoitu sitten kolmannen kerran tässä muutaman viikon sisällä. Alkaa olla isän kärsivällisyys koetuksella ja mieli pakosta masentua. Toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa ja on  todella kivulias, tulee niin surku isää joka joutuu yhtä uudeleen ja uudelleen kestämään tuon toimenpiteen. Paha on kuitenkin mennä lääkäreitä neuvomaan kun ei ole osaamista.
Isälle paranemisia.
 Lupasin, että heti kun isä pääsee kotiin vien Keelan häntä tapaamaan, isä on niin koira ihminen ja tykkää koirista. Meillä on kotona ollut monta koiraa kun olen ollut lapsi. Meillä oli Kimi joka oli lassien ja sakemannin sekoitus yksi viisaimmista koirista mitä tiedän, sitten oli Peni joka oli Suomen pystykoira ja haukkui monta monta lintupaistia, sitten meillä oli Kiinan palatsikoira Sipi, pieni pölyhuisku ja kiukkuinen kuin mikä jos vieraita tuli yllättäen käymään. Olipas meillä sitten vielä yksi spanielikin, joka jäi jouluaattona poliisiauton alle, koira joka ei koskaan poistunut pihasta juoksi jouluaattona poliisi auton alle, se oli surullinen joulu. Tämän jälkeen otin ensimmäisen oman koirani Pärren, joka oli myös paljon hoidossa isälläni ja äidilläni koska olin matkatöissä. Pärre oli Walesin terrieri. Pärre tuli minulle aqvioerolapsena, olin menossa ostamaan itselleni dalmantialaista, josta olin haaveillut  ihan lapsesta asti ja kennelin yhteydessä oli myös löytöelänkoti jota kennelin omistaja piti. Kennelin omistaja tuli vastaan Pärren kanssa  joka oli 7 kk ja hänet oli hyljätty avioeron yhteydessä, kiora oli hoitamaton ja muistutti Rölli metsän peikkoa ja kun näin hänet unohtuivat dalmantialsiet ja sanoin että haluan tuon mikä se sitten onkaan. Pitkän keskustelun jälkeen sain ostaa  tuon otuksen itselleni  ja niin Pärrestä tuli minun koirani, vilkas eloisa äärettömän itsepäinen terrieri. 
Tosca ja Keela ovat parhaat kaverit
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti