Isossa metsässä

Viime yönä Keela oli oksentanut ja mitä kummaa kasan pieniä kiviä, oikeesti tuo koira oli syönyt kourallisen kiviä. Sitten aamulla Keela kakkasi ja  Keelan kakka iski mulle silmää oikeesti  siinä minua tuijotti sininen silmä. Tarkempi tutkimus osoitti, että silmä saattoi olla peräisin joltain pehmoeläimeltä. Nyt olen seurannut Keelaa silmä tarkkana että oireeleeko jotenkin, että onko tuo koiratäynnä kiviä ja pehmusteita. Iltapäivällä päätin siten lähteä ensimmäisen kerran Keelan kanssa yksin isoon metsään, hieman jännitti kun ei ollut kavereita mukana.

Apua mä olen korkealla kivellä, taidan pudota täältä.

Ei mulla oikein ole aikaa täällä istuskella

Arva mikä suussa?

No se on käpy, saako syödä sen?

Nuuh mustikoita ne mä ainakin syön.

En pääse auta?

Mamma älä jätä mua.

No ei sitten mä hyppään ihan ite.

Varokaa peto on irti.

Matkalla kotiin

Tällainen uusi tuttavuus on muuttanut meille tänä kesänä.

Ihan itse on meille tullut ja kiipeilee nyt aitoja ja puita pitkin. Aika hauska.

 Ystävä kävi myös meitä tapaamassa ja samalla harjoiteltiin hieman seisomistakin ja hampaiden katsomista.

Hei mitä sä täti tahtoisit

Ai että pitäisi seisoa.

Miksi sä siirtelet mun jalkoja?

Nätisti Keela seisoo.

 Kiitos Tarja kiva kun kävit kylässä, onhan mailma taas hiukkasen parempi paikka kun sitä tomerasti pareannettiin. Huomenna isäni täyttää 82 vuotta, valitettavasti isä viettää synttäreitä sairaalassa, mutta porukalla mennään isää juhlimaan.