Kun on kaunis päivä niin ihmiset ryntäilevät koirineen metsään kuten sienestäjätkin. Ensimmäisellä lenkillä Toscan kanssa näimme vieraita koiria ja Toscan piti kertoa tietenkin menkää pois metsä on minun. Rosén kanssa ei tätä ongelmaa ollut vaan heti metsän reunassa saimme tai Rosé sai vainun ja niin me lähdettiin mentiin pitkin puskia ja ryteikköjä ja minun jalkani tuskin maahan koskivat. Minulle ei koskaan selvinnyt mitä me jäljestettiin, luultavasti siitä oli mennyt hirvi, peura, pupu, metsähiiri tai muurahainen. Hikilenkin jälkeen oli ihanaa samoilla Keelan ja Taigan kanssa ristiin rastiin ilman suurempaa kiirettä ja stressiä. Hieno lenkkipäivä taas tänäänkin.
Huomenna on sitten taas perjantai ja viikko alkaa olla lopuillaan. Viikonvaihteessa pitäisi saada pudonneet lehdet pois pihamaalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti